Hovimestari ojensi kätensä silittääkseen sen päätä, mutta veti sen samassa takaisin, kun Miksi pörhisti karvansa, murisi ja näytti vihaisena hampaitaan.
"Silittäkää vain, ei se tee teille pahaa", huusivat ihastuneet matkustajat.
Nyt Miksi oli vähällä purra hovimestaria käteen ja seurasi häntä vihaisena nuoran yltämän.
"Menkää matkoihinne sen kanssa!" kiljui Daughtry. "Senkin kavala peto!
En ottaisi sitä lahjaksikaan."
Ja kun he läksivät sitä viemään, Miksi riuhtoi takaisin hurjassa raivossa ja teki lyhyitä tarmokkaita hyökkäyksiä hovimestaria kohti niin kauas kuin nuora ylti ja murisi aivan kuin mieletön.
"Hei! Luulisiko sen eläessään nähneen minua?" Daughtry kysyi riemastuneena. "Se on temppu, jota en ole itse koskaan nähnyt, mutta olen kuullut siitä puhuttavan. Englannin salametsästäjät opettivat sen ennen vanhaan koirilleen. Jos saatiin kiinni salametsästäjän koira, ei metsästysmaan omistaja tai poliisi voinut sen avulla päästä selville sen isännästä — ei, totta vie, voinutkaan.
"Tiedättekö vielä mitä, Kill osaa yhtä ja toista, se poika. Se osaa englantia. Minun hyttini ovi on nyt auki, olen asettanut useita esineitä niin, että se voi saada ne, kengät, tohvelit, myssyn, pyyheliinan, hiusharjan ja tupakkakukkaron. Minkä esineen valitsette. Sanokaa, ja koira hakee sen."
Matkustajat vastasivat eri tavoin ja kaikki yhtä aikaa, joten kaikki esineet tuli mainituksi.
"Antakaa yhden käskeä", hovimestari neuvoi. "Valitkaa hänet äänestyksellä."
Kapteeni Duncan valittiin yleisellä äänestyksellä. "Tohvelit", hän komensi.