"Sen täytyy käydä nopeasti", hän virkkoi. "Olkaa valmiina. Hovimestari, te hyppäätte ensin veneeseen, ja minä annan kronometrin teille."
Nishikanta astui taisteluhaluisena kapteenin eteen, avasi paitansa ja näytti revolveria.
"Veneeseen tulee aivan liian monta", hän sanoi, "ja hovimestari kuuluu niihin, jotka eivät saa tulla mukaan. Pankaa se mieleenne. Hovimestari ei saa tulla mukaan."
Kapteeni Doane silmäili kylmäverisesti suurta revolveria, mutta tahtomattaankin hän muisti äskenrakennettua San Franciscon taloansa. Hän kohautti olkapäitään. "Veneeseen tulee tosiaankin liiaksi lastia, jos sälytetään kaikki nämä rojut. No, ottakaa ne vain mukaanne, jos välttämättä tahdotte. Mutta muistakaa, että minä käsken laivalla ettekä te, ja jos tahdotte vielä nähdä panttikonttorinne, niin on parasta, että olette kohtelias minulle. — Hovimestari."
Daughtry astui esiin.
"Teille ei ole tilaa … eikä myöskään parille muulle, ikävä kyllä."
"Mainiota", vastasi Daughtry. "Aloinkin juuri pelätä, että tahtoisitte minut mukaanne. — Kwaque, sinä otat minun tavarani ja panet ne toiseen, toisella puolella olevaan veneeseen."
Kwaquen täyttäessä käskyä perämies luotasi viimeisen kerran ja ilmoitti kolme ja puoli jalkaa. Ja miehet lastasivat ylihangan veneeseen kevyemmät tavarat.
Hento, kapeaharteinen ruotsalainen merimies, yli kuusi jalkaa pitkä ja hoikka kuin pajuvitsa, silmät vaaleansiniset, iho ja tukka sitä mukaa, liittyi Kwaqueen ja auttoi häntä lastaamaan tavaroita.
"Täällä, Pitkä John", huusi perämies, "täällä on teidän veneenne.
Teidän tulee auttaa täällä."