Hoikka mies hymyili hämillään ja sanoi vahvasti murtaen: "Paljon kiitoksia, menen mieluummin kokin kanssa."
"Antakaa hänen mennä, sitä parempi, mitä kevyempi meidän veneemme on", pisti Nishikanta väliin. "Vieläkö muuta?"
"Onpa hyvinkin, herraseni", irvisteli Daughtry hänelle vasten kasvoja, "kaiken oluen vien minä veneeseeni, ellei teillä ole mitään sitä vastaan."
"Seis, ette saa sitä kahden sentin arvosta", ärisi Nishikanta raivoissaan.
"Ette kahden biljoonan sentin hinnasta tohdi käydä minun kimppuuni, rahanimijä", vastasi Daughtry. "Teistä on paisunut aika pomo, mutta minä tiedän, mikä te oikeastaan olette. Ette kahden biljoonan sentin hinnasta tohtisi ärsyttää minua huutamaan sen julki juuri nyt. — Pitkä John! Kantakaa tuo olutlaatikko tänne ja puolilaatikkoinen myös ja asettakaa ne minun veneeseeni. — Asettukaa poikkiteloin, jos tohditte, Nishikanta."
Simon Nishikanta ei uskaltanut, eikä hän myöskään tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Siitä pulmasta hänet pelasti huuto:
"Tuossa se tulee!"
Kaikki kiiruhtivat etsimään tukea, valas murskasi jälleen muutamia lankkuja, ja Mary Turner huojui hitaasti puoleen ja toiseen.
"Nostakaa! Antakaa mennä! Joutukaa!"
Kapteeni Doanen määräyksiä toteltiin reippaasti. Oikeanpuolinen pelastusvene laskeutui hitaasti veteen laivan viereen ja loput tavaroista ja eväistä heitettiin siihen.