Laivamiehet tottelivat, ja lyhyen ilmaretken jälkeen sätkyttelevä Saul makasi selällään Mary Turnerin kannella. Se piti sitä vain kovakouraisena leikkinä ja heittelehti ihastuksissaan, kiemurteli kuin mato odottaen, mitä uusia kepposia sille tehtäisiin. Päästäen hiljaisen, hyväntuulisen haukunnan se tavoitteli käpälällään Miksiä, joka oli nyt vapaana kannella, mutta se sai vastaukseksi vain äreän murinan.
"Meidän täytynee ottaa sinutkin joukkomme jatkoksi, vai kuinka, hyvä herra", sanoi Daughtry, ja pysähtyi kesken kiireensä rauhoittaen taputtamaan penikan päätä. Palkaksi pentu nuolaisi hänen kättään pehmeällä kielellään.
Ei ole olemassa ensiluokkaista laivanhovimestaria, jolla ei olisi tavallista enemmän käytännöllistä älyä. Dag Daughtry oli ensiluokkainen hovimestari. Asetettuaan Vanhan Merikarhun turvaisaan paikkaan hän pani Pitkän Johnin irrottamaan toista pelastusvenettä, lähetti Kwaquen täyttämään vesisäiliöt niukasta varastosta ja Ah Moyn hakemaan kaikki keittiössä olevat ruokavarat.
Ylähangan vene sullottuna täyteen ihmisiä, ruokatarpeita ja tavaroita souti reippaasti poispäin vaaran keskuksesta, jona oli Mary Turner, mutta oli tuskin päässyt sadan metrin päähän, kun valas, joka oli hyökännyt uudelleen laivaa vastaan siihen osaamatta, palasi takaisin ja hyökkäsi eteenpäin sellaista vauhtia, että oli törmätä pelastusveneeseen. Se tuli niin lähelle, että soutajien piti sen puolella venettä vetää aironsa sisään. Aalto painoi raskaasti lastatun veneen laitaa, niin että vettä tuli veneeseen, ennenkuin se jälleen kohosi. Nishikanta, yhä revolveri kädessään, seisoi perässä sen mukavan paikan edessä, jonka hän oli itselleen vallannut. Veneen kallistuessa hän horjahti. Hänen vaistomaisesti, epätoivoisesti ponnistellessaan pysyäkseen tasapainossa revolveri heltisi hänen kädestään ja putosi mereen.
"Ha-haa", pilkkasi Daughtry. "Minkä arvoinen Nishikanta nyt on? Minä tiedän, mikä hän on, ja teihin toisiinkin hän on kadottanut kaiken valtansa. Nyt hän on teillä satimessa. Varmasti satimessa, sanon minä. Ja kun alatte syödä toisianne, syökää hänet ensin. Hän on tosin haisueläin ja maistuu pahalle, mutta väliin saavat rehelliset miehet syödä haisueläimiä pelastuakseen pälkäästä. Mutta parasta lienee, että panette hänet ensi yöksi suolaveteen."
Grimshaw, jonka paikka perätuhdolla ei ollut kehuttava, huomasi tilanteen yhtaikaa kuin Daughtry, nousi nopeasti ja tarttui paksua panttilainaajaa takaapäin niskasta kiinni, pudisteli häntä sangen kovakouraisesti ja paiskasi hänet sitten päistikkaa veneen pohjalle.
"Ha-haa", huusi Daughtry yli satametrisen meren pinnan.
Sitten Grimshaw asettui itse rauhallisesti parhaalle istumapaikalle.
"Tahdotteko tulla mukaan?" hän huusi Daughtrylle.
"En kiitos, hyvä herra", tämä vastasi. "Siellä on jo liian monta, me mahdumme paremmin toiseen veneeseen."