"Oletteko saaneet paljon kaloja?" huusi joku toinen irvihammas yli laidan.
"Hei, mutta katsokaa, millaista olutta! Parasta englantilaista olutta!
Saanko tilata laatikon?"
Tuskin lienee haaksirikkoutuneita milloinkaan pelastettu sellaisella remulla ja naurulla. Nuori väki oli kovin huvittunut Noasta, joka oli saapunut laivalle hajonneen heimonsa jätteiden kanssa, ja vanhemmille naismatkustajille kerrottiin pöyristyttäviä juttuja maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista ja kokonaisista mereen vajonneista saarista.
"Olen hovimestari", selitti Dag Daughtry Mariposan kapteenille. "Olen iloinen ja kiitollinen, jos saan asua laivan hovimestarien kumppanina. Pitkä John on merimies, kansi sopii hänelle. Kiinalainen on kokki, ja mustaihoinen on palvelijani. Mutta herra Greenleaf on hieno herra, eikä paras salonkiruoka ja matkustajahytti ole liikaa hänelle."
Ja kun tuli tunnetuksi, että he olivat pelastuneet kolmimasto Mary Turnerista, jonka valas oli pala palalta iskenyt säpäleiksi ja upottanut, niin vanhat naiset uskoivat sitä yhtä vähän kuin olivat äsken uskoneet juttua vajonneesta saaresta.
"Kapteeni Hayward", tiedusteli eräs heistä, "voisiko valas upottaa Mariposan?"
"Ei sille ole sellaista vielä milloinkaan sattunut", oli vastaus.
"Tiesinhän sen", selitti kysyjä innokkaasti. "Eihän laivojen ole tapana antaa valaiden upottaa niitä, vai kuinka, kapteeni?"
"Ei, hyvä rouva, sen voin vakuuttaa", vastasi kapteeni. "Mutta nämä viisi miestä vakuuttavat kuitenkin, että niin on käynyt."
"Merimiehet ovat suuria valehtelijoita, eivätkös olekin?" — Hän oli itse varma asiasta, mutta esitti sen kuitenkin epäröivänä kysymyksenä.