— Vaihtakaamme paikkoja, — käski Charles, — ja ohjatkaa häntä kohti ikäänkuin menisimme veistämölle.
Otin peräsimen ja Charles istuutui keskipenkille asettaen revolverin viereensä.
— Jos hän alkaa ampua, — varoitti Charles, — painautukaa alas ja ohjatkaa sieltä, niin että ainoastaan kätenne on näkyvissä.
Nyökäytin päätäni ja tämän jälkeen vallitsi hiljaisuus. Meidän veneemme lipui hiljalleen eteenpäin, ja Big Alek tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Me näimme hänet täysin selvästi; hän irroitti innokkaasti sammet ja heitti ne veneen pohjalle, samalla kuin hänen toverinsa puhdisti koukut ja heitti ne takaisin veteen. Kun olimme hänestä noin viidensadan jalan päässä, huusi hän meille:
— Hei! Te! Mitä haluatte?
— Jatkakaa ohjaamista ikäänkuin ette olisi kuullut mitään, — sanoi
Charles.
Seuraavat minuutit olivat hyvin jännittäviä.
Kalastaja seurasi silmillään tarkasti meitä joka hetki lähestyessämme häntä.
— Korjatkaa luunne, jos toivotte hyvää itsellenne! — huudahti hän yht'äkkiä, ikäänkuin huomaten kenen kanssa oli tekemisissä. — Jos ette häviä, niin minä pakoitan teidät pysähtymään.
Hän asetti karbiinin olalleen ja tähtäsi minuun.