Demetrios Contos asui Vallejossa. Big Alekin tavoin hän oli väkevin, urhoollisin ja vaikuttavin mies kreikkalaisten kesken. Hän ei meitä milloinkaan häirinnyt ja luulen, että minkäänlaista yhteenottoa ei olisi tullutkaan, jos ei hän olisi hankkinut itselleen uutta lohivenettä. Se oli syynä tapahtumaan. Vene oli tehty hänen omien ohjeittensa mukaan ja erosi jossain määrin tavallisista lohiveneistä.
Ylpeydekseen huomasi hän uuden veneensä virheettömäksi; itse asiassa se olikin paras vene lahdella ja hänen tyytyväisyytensä ja kehumisensa olivat rajattomat. Meidän sunnuntainen retkemme "Maria-Rebeccalla" herätti pelkoa kalastajien sydämissä ja juuri tämän jälkeen Demetrios lähetti meille haasteen suoraan Beniciasta. Kuulimme tästä paikallisilta kalastajilta. Heidän sanojensa mukaan kehui Demetrios Contos seuraavana sunnuntaina tulevansa Vallejoon ja asettavansa verkkonsa itse Beniciaan, sekä aikovansa pyydystää lohia, ja että Charles Le-Grant saisi siepata hänet, jos vain kykenisi. Minä ja Charles emme olleet kuulleet mitään uudesta veneestä. Meidän oma veneemme oli riittävän hyvä ja me emme pelänneet kilpailua minkä muun veneen kera tahansa.
Tuli sunnuntai. Haasteesta tiesivät kaikki; kalastajat ja merimiehet saapuivat yhtenä miehenä höyrylaivalaiturille. Kokoontui tavaton ihmispaljous ikäänkuin suureen jalkapallokilpailuun. Tähän hetkeen saakka minä ja Charles olimme epäilevästi suhtautuneet koko ilmoitukseen, mutta tämä tavaton kansanpaljous vakuutti meille, että Demetrios Contosilla todella oli jotain mielessään.
Puolipäivän jälkeen, kun merituuli oli voimakkaimmillaan, näyttäytyi taivaanrannalla hänen purjeensa. Purjehtien myötätuuleen hän käänsi veneensä, tuli noin kahdenkymmenen jalan päähän laiturista, teki kädellään juhlallisen eleen kuin ritari ryhtyessään taisteluun ja saatuaan vastaukseksi kehoittavia tervehdyksiä, pysähtyi lahdelle noin kahdensadan jaardin päähän. Sitten hän laski purjeen ja ryhtyi laskemaan verkkoa. Hän laski sitä vähän, ehkä viisikymmentä jalkaa, mutta siitä huolimatta olimme me Charlesin kanssa hämmästyneet hänen röyhkeydestään. Emme tienneet silloin, että hänen käyttämänsä verkko oli vanha ja arvoton, siitä kuulimme vasta myöhemmin. Sillä saattoi tosin pyydystää kaloja, mutta vähänkin suuremman saaliin sattuessa repeisi se palasiksi.
Charles pudisti päätään ja sanoi:
— Tunnustan, että tämä hämmästyttää minua. Hyvä on, hän heitti vain viisikymmentä jalkaa, mutta mitä siitä? Eihän hän mitenkään ehdi nostaa sitä veneeseen, kun me lähdemme liikkeelle. Ja minkävuoksi hän tuli tänne ylpeilemään lain rikkomisella? Meidän silmiemme edessä, meidän syntymäkaupungissamme?
Charlesin ääni oli loukkaantunut, häntä suututti Demetrios Contosin röyhkeys ja hän haukkui tätä herkeämättä muutamia minuutteja.
Sillä aikaa Demetrios huolettomasti loikoi veneensä perässä ja piti silmällä kohoja. Kun verkkoon joutuu suuri kala, alkavat kohot liikehtiä. Nähtävästi tapahtuikin niin, sillä hän nosti verkkoa noin kaksitoista jalkaa, piteli sitä hetken ilmassa ja heitti sitten veneeseen suuren, välkkyvän lohen. Väki rannalla tervehti häntä kehoittavilla huudoilla. Tätä ei Charles voinut enää sietää.
— Tule tänne, poikaseni, — kutsui hän minua.
Aikaa hukkaamatta hyppäsimme alukseemme ja nostimme purjeet.