Väkijoukko melusi, varoittaen Demetriota, ja kun loittonimme laiturilta, näimme, kuinka hän katkaisi puukolla arvottoman verkkonsa. Purje oli hänellä valmiina ja minuutin kuluttua komeili se jo auringossa. Demetrios juoksi perään, tiukkasi purjenuoraa ja kun purje täyttyi, suuntasi hän Contra Costaan.
Olimme hänestä vain kolmenkymmenen jalan päässä. Charles riemuitsi. Hän luotti täydellisesti veneeseemme ja tiesi, että purjehdustaidossa aniharvat saattoivat hänen kanssaan kilpailla. Hän oli vakuutettu, että me ehdottomasti tavoittaisimme Demetrion ja minä olin asiasta yhtä varma. Mutta tilanne saikin odottamatta uuden käänteen.
Oli hyvä purjetuuli. Kuljimme kevyesti, mutta Demetrios loittoni vähitellen meistä yhä enemmän. Hän ei ainoastaan purjehtinut meitä nopeammin, mutta puoli astetta jyrkemminkin tuuleen kuin me. Sivuutettuaan Contra Costan kukkulat, kääntyi hän toiselle sivulle ja jätti meidät ainakin sata jaardia jälelle. Se harmitti meitä suuresti.
— Oho! — huudahti Charles. — Sehän ei ole vene, vaan kummitus, tahi sitten on meidän köliimme sidottu viiden gallonin tynnyri kivihiilipikeä.
Ja näytti todella, kuin niin olisi ollut asian laita. Demetrion mennessä sivu Sonomin kukkuloiden lahden toiselle puolen, olimme niin toivottoman kaukana hänestä, että Charles kääntyi takaisin Beniciaan. Kun palasimme höyrylaivalaituriin ja kiinnitimme veneen, ottivat kalastajat meidät vastaan pilkallisin huomautuksin. Me nousimme nöyryytettyinä maihin. — Olkoon miten olkoon, mutta joka tapauksessa on miehelle, joka luulee omaavansa hyvän veneen ja uskoo voivansa sitä erinomaisesti ohjata, tuntuva kolaus, kun tuleekin toinen mies veneineen ja saattaa hänet häpeään.
Charles hautoi tapahtumaa muutamia päiviä. Sitten ilmoitettiin meille, kuten ennenkin, että seuraavana sunnuntaina Demetrios Contos uudistaisi kokeensa. Se koski Charlesiin. Meidän veneemme vedettiin maihin, puhdistettiin ja korjattiin joka kohdasta, ja Charles teki pienen muutoksen köliin. Yöllä sunnuntaita vasten oli kaikki laitettu kuntoon sekä veneeseen asetettu uusi, leveämpi purje. Se oli niin suuri, että oli välttämätöntä lisätä painolastia ja me asetimme veneen pohjalle noin viisisataa naulaa vanhoja ratakiskoja.
Valkeni sunnuntai ja sen mukana ilmestyi Demetrios Contoskin ilkkuvasti ja avoimesti rikkomaan lakia. Puolelta päivin alkoi jälleen merituuli ja Demetrios leikkasi taaskin poikki nelisenkymmentä jalkaa mädännyttä verkkoaan, kohotti purjeen ja lähti aivan nenämme alta. Mutta hän oli yllättänyt Charlesin. Hänen purjeensa kohosi korkeammalle kuin ennen ja takimaiseen purjeen kaistaan oli pantu lisää kokonainen lakana.
Tulimme Contra Costan kukkuloiden luo ja näytti, että kumpainenkaan meistä ei voita eikä häviä. Mutta kun käännyimme toiselle kyljelle, lähestyimme Sanomin kukkuloita samanlaisella nopeudella, mutta huomasimme, että Demetrios kohosi hiukan jyrkemmin tuuleen kuin me. Charles ohjasi erinomaisen taitavasti, ja veneemme kulki nopeammin kuin milloinkaan.
Hänhän olisi voinut ottaa revolverin ja ampua Demetriota, mutta olimme päättäneet, ettemme ammu pakenevaa miestä, joka on syyllinen vain pieneen rikokseen. Tässä suhteessa näytti kalastajilla ja kalavartiolla jo kauan sitten olleen ikäänkuin hiljainen sopimus. Ellemme me ampuneet heitä, kun he pakenivat, eivät hekään vuorostaan ryhtyneet taisteluun, kun me heidät saavutimme. Niin että Demetrios Contos pakeni ja me koetimme saavuttaa hänet, ei muuta. Ja jos meidän veneemme osoittautuisi nopeampikulkuiseksi kuin hänen, tahi jos ohjaisimme paremmin kuin hän, saatoimme olla vakuutettuja, että hän vuorostaan ei vastustelisi, jos hänet kerran tavottaisimme.
Kovassa tuulessa ja suurin purjein tuntui kulku meistä hauskalta. Meidän täytyi olla koko ajan varuillamme, ettemme kaatuisi. Charlesin ohjatessa minä pitelin kädessäni purjenuoraa vain yhden kerran tapin ympäri kierrettynä ja se saattoi päästä irti koska hyvänsä. Demetrios hoiteli omaa venettään yksin, ja saatoimme nähdä, että hänellä oli molemmat kädet kiinni.