Nähtävästi koettelimme turhaan häntä tavoittaa. Hänen veneensä oli todellakin parempi kuin meidän. Ja vaikka Charles ohjasi yhtä hyvin kuin hänkin, jollei paremminkin, niin ei mikään auttanut.
— Hellitä purjenuora, — käski Charles.
Veneemme kääntyessä myötätuuleen kuului korviimme Demetrion ivallinen nauru. Charles pudisti päätään sanoen:
— Huomaan, ettei tästä tule mitään. Demetriolla on parempi vene kuin meillä. Jos hän tulee ensi sunnuntaina uudelleen, täytyy keksiä joku uusi keino.
Tällä kertaa tuli minun kekseliäisyyteni avuksi.
— Mitä tuumitte siitä, — sanoin minä seuraavana keskiviikkona, — jos minä ajan ensi sunnuntaina Demetriota ja te odotatte häntä Vallejon laiturilla?
Charles tuumi hetken ja iski kädellään polveensa.
— Hyvä ajatus! Ohoh, sinun aivosi alkavat jo toimia. Teet kunniaa opettajallesi. Mutta sinun ei pidä ajaa häntä liian kauas, — jatkoi hän hetken kuluttua, — muuten menee hän San-Pauliin sensijaan että ohjaisi Vallejoon, ja minä joudun turhaan häntä laiturilla odottamaan.
Lauantaina oli Charlesilla huomautettavaa suunnitelmaa vastaan.
— Kaikki saavat tietää minun menneen Vallejoon ja voit siitä päättää, että myöskin Demetrios saa siitä tiedon. Pelkään suunnitelmamme menevän myttyyn.