"Käsitän, enkä käsitä. En ole tottunut kaupunkilaistapoihin. On asioita, joita ei tarvitse tehdä ja joita minä en muista, niin kauan kuin en halua niitä tehdä."
"Mutta entä silloin, kun haluatte tehdä?" kysyi Dede nopeasti.
"Silloin minä teen niin." Näin sanoessaan hän puristi huulensa lujasti yhteen, mutta seuraavalla hetkellä hän oli valmis korjaamaan väitettään. "Se on, enimmäkseen minä teen niin. Mutta miksi ette voi tehdä jotakin, missä ei ole mitään väärää ja mikä ei vahingoita ketään — kuten esimerkiksi tämä ratsastus."
Dede leikitteli hetkisen hermostuneesti kynällä, ikäänkuin olisi harkinnut vastaustaan, ja Päivänpaiste odotti kärsivällisesti.
"Tämä ratsastus", alkoi hän, "ei ole oikein ihmisten mielestä. Päättäkää itse. Te tunnette maailman. Te olette herra Harnish, miljoonanomistaja —"
"Pelaaja", keskeytti Päivänpaiste tuimasti.
Dede nyökäytti hyväksyvästi päätään ja jatkoi:
"Ja minä olen pikakirjoittajattarena teidän konttorissanne —"
"Te olette tuhat kertaa minua parempi — —" yritti Päivänpaiste keskeyttää, mutta Dede keskeytti hänet vuorostaan:
"Ei ole siitä kysymys. Se on selvä ja yleinen pulma, joka täytyy ottaa huomioon. Minä teen teille työtä. Ei ole kysymys siitä, mitä te tai minä ajattelemme, vaan mitä muut ihmiset ajattelevat. Eikä ole tarvis kertoa teille sen enempää siitä. Te tiedätte itse."