"Ne olivat vihoviimeiset sanat, mitkä teidän piti sanoa", huudahti
Dede. "Ne muistuttavat avioliittotoimistoa: aikeet täysin
kunnialliset; tarkoitus avioliitto. Mutta en ansainnut sen parempaa.
Tätä te kai sanotte ahdistamiseksi Sam Scratchin lailla."
Päivänpaisteen ruskea hipiä oli vaalentunut kaupungissa, joten veriaalto kuulsi punaisena noustessaan niskaan ja levitessään kasvoille. Päivänpaiste ei suuressa onnettomuudessaan aavistanut, että Dede tällä hetkellä katsoi häneen ystävällisemmin kuin kertaakaan ennen tänä päivänä. Hän ei ollut ennen nähnyt suurten ikämiesten punastuvan kuin koulupojat, ja hän jo katui äkillistä ilkeyttään.
"Katsokaas, neiti Mason", alkoi Päivänpaiste ensin hitaasti ja hapuillen, mutta sitten yhä nopeammin. "Olen karkeatapainen mies, tiedän sen kyllä, ja tiedän, etten paljoakaan tiedä maailman menoista. En ole harjaantunut käyttämään kauniita sanoja. En ole milloinkaan kosinut enkä ole milloinkaan rakastanutkaan — enkä tiedä, miten silloin on meneteltävä. Ette saa takertua houkkiomaisiin sanoihini, vaan oppikaa tuntemaan mies, joka on sanojen takana. Se mies olen minä, ja tarkoitukseni on vilpitön, vaikken tiedäkään, miten sen teille selvittäisin."
Dede Mason oli vilkas kuin lintu ja siirtyi nopeasti mielialasta toiseen; ja nyt hän oli täynnä katumusta ja sovittamishalua.
"Suokaa anteeksi nauruni", sanoi hän portin toiselta puolen. "En todella aikonut nauraa. Se tuli vallan tahtomattani, olin niin hämmästynyt ja loukkaantunutkin. Nähkääs, herra Harnish, en ole…"
Hän vaikeni äkkiä epäröiden täydentää ajatusta, jonka hän vilkkaudessaan oli aloittanut.
"Tarkoitatte, ettette ole tottunut sellaiseen kosintaan", sanoi Päivänpaiste. "Näin se käy: Hyvää päivää, hauska tutustua, suostutteko tarjoukseeni."
Dede nyökäytti päätään ja purskahti nauruun, johon Päivänpaiste yhtyi ja joka karkoitti nolouden tunteen. Päivänpaisteen rohkeus kasvoi nauraessa, ja hän rupesi nyt kylmäverisemmin ja maltillisemmin ajamaan asiaansa.
"Siinä näette. Teillä on kokemusta näissä asioissa. En epäile, että teitä on monta kertaa kosittu. No, minä en ole milloinkaan ketään kosinut ja olen kuin kala kuivalla maalla. Sitäpaitsi ei tämä ole kosimista. Tämä on epätavallinen tilanne, siinä kaikki, ja minä olen ahdingossa. Minulla on kylliksi paljon talonpoikaisjärkeä tietääkseni, ettei otaksuta miehen esittävän avioliittoa tytön kanssa syyksi, minkä vuoksi tahtoo seurustella hänen kanssaan. Ja juuri siksi minä olen pulassa. Ensiksikin, minä en voi seurustella kanssanne konttorissa. Toiseksi, te sanotte, ettette tahdo tavata minua konttorin ulkopuolella. Kolmanneksi syyksi te sanotte sen, että ihmiset juoruavat, syystä että te olette minun konttorissani. Neljänneksi, minun täytyy saada seurustella kanssanne ja minun täytyy saada teidät uskomaan, että tarkoitukseni ovat oikeat ja vilpittömät. Viidenneksi, te olette toisella puolen veräjää valmiina lähtemään ja minä olen toisella puolen veräjää aivan toivottomana ja koetan sanoa jotakin, joka saisi teidät muuttamaan mielenne. Kuudenneksi, minä sanoin sanottavani. Ja nyt minä toivon, että te olette muuttanut mieltänne."
Ja kuunnellessaan häntä, nähdessään hänen totiset, levottomat kasvonsa ja kuullessaan hänen koruttomat, arkipäiväiset sanansa, jotka vain tekivät hänen totisuutensa huomattavammaksi ja tekivät silmiinpistävämmäksi eron hänen ja kaikkien niiden keskinkertaisten miesten välillä, jotka hän oli tuntenut, unohti Dede lopulta kuunnella ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Voimakkaan miehen rakkaus kiehtoo aina tervesieluista naista, ja katsellessaan suljetun veräjän yli Päivänpaistetta Dede tunsi voimakkaammin kuin milloinkaan sen tenhovoiman. Tosin ei hänellä ollut kaukaisintakaan aikomusta mennä naimisiin Päivänpaisteen kanssa — monet syyt estivät häntä siitä; mutta saattoihan hän hiukan enemmän seurustella hänen kanssaan. Päivänpaiste ei suinkaan ollut hänelle vastenmielinen. Päinvastoin Dede piti hänestä, oli pitänyt hänestä siitä päivästä lähtien, kun oli ensi kerran nähnyt hänen laihat intiaaninkasvonsa ja hänen säkenöivät intiaaninsilmänsä. Hän oli miesten mies muissakin suhteissa kuin erinomaisten lihaksiensa puolesta. Olihan hän monien seikkailujen sankari, tämä miehekäs, hienostumaton Pohjanperien seikkailija, tämä monien sankaritekojen ja monien miljoonien mies, joka oli tullut napaseudulta kamppailemaan niin mestarillisesti Etelän miesten kanssa.