"Minä en voi väitellä kanssanne, ja te tiedätte sen. Vaikka nainen olisi kuinka oikeassa, on miehillä kuitenkin sellainen taito, että kaikki mitä he sanovat, tuntuu vakuuttavammalta, ja kuitenkin nainen on yhtä varma siitä, että hän on oikeassa. Mutta on olemassa jotakin muuta — luomisilo. Nimittäkää sitä pelaamiseksi jos tahdotte, mutta sentään tuottaa minusta enemmän tyydytystä luoda jotakin, tehdä jotakin, kuin pyöritellä koko päivä arpanappuloita. Toisinaan kun halusin ruumiinliikuntaa tai kun minun täytyi maksaa viisitoista dollaria hiilistä, rupesin sukimaan Mabia. Ja kun sen karva kiilsi hienona kuin silkki, olin tyytyväinen työhöni. Samaa täytyy tuntea miehen, joka rakentaa talon tai istuttaa puita. Hän saattaa katsella sitä. Hän teki sen. Se on hänen kättensä töitä. Vaikka joku teidän kaltaisistanne ottaisi hänen puunsa, olisivat puut silti olemassa ja hän tietäisi, että hän on ne istuttanut. Te, herra Harnish, ette kaikkine miljoonillenne voi riistää häneltä sitä tietoa. Se on luomisiloa, ja se on puhtaampaa iloa kuin pelkkä pelaaminen. Ettekö milloinkaan ole itse tehnyt mitään esinettä — hirsimajaa Yukonissa, tai kanoottia, tai lauttaa, tai jotakin muuta? Ja ettekö muista, miten tyytyväinen olitte ja miten hyvältä tuntui ollessanne työssä ja sen jälkeen kuin olitte päättänyt työnne."
Hänen puhuessaan heräsi Päivänpaisteen mielessä samansuuntaisia muistoja. Hän näki aution lakeuden Klondyke-joen varrella, hän näki hirsimajojen ja varastohuoneiden nousevan maasta ja hän näki sahansa yöt ja päivät työssä kolmessa työvuorossa.
"Niin, olkoon menneeksi, neiti Mason. Te olette oikeassa — tavallanne. Olen rakentanut satoja taloja siellä napaseudulla ja muistan, että olin ylpeä ja iloinen nähdessäni ne valmiina. Ja olen iloinen ja ylpeä nyt, kun muistan niitä. Ja siellä oli Ophir — kehnoin hirvilaidun kullankaivupaikaksi mitä milloinkaan on nähty. Ja minä tein siitä Suuren Ophirin. Minä johdin sinne veden Rinkabillysta, kahdeksankymmenen mailin päästä. Kaikki sanoivat, etten minä voi sitä tehdä, mutta minä tein sen ja se oli tehty. Pato ja huuhdontaväylä maksoivat minulle neljä miljoonaa. Mutta teidän olisi pitänyt nähdä Ophir — sähkölaitokset, sähkövalo ja satoja miehiä työssä yöt ja päivät. Luulen hieman aavistavani, mitä te tarkoitatte luomisella. Minä loin Ophirin ja se oli, piru vie, suurenmoinen homma — pyydän anteeksi. En aikonut kirota. Mutta tämä Ophir! — Tietenkin minä olen ylpeä siitä nyt kuten silloinkin, kun viimeksi sen näin."
"Ja te voititte jotakin, joka on arvokkaampaa kuin pelkkä raha", rohkaisi Dede. "Nyt saatte tietää, mitä minä tekisin, jos minulla olisi paljon rahaa ja kuitenkin tahtoisin hankkia yhä lisää. Katsokaa noiden paljaiden kukkuloiden eteläisiä ja läntisiä rinteitä. Minä ostaisin ne ja istuttaisin niille eukalyptuspuita. Minä tekisin sen pelkän ilon vuoksi, jonka tämä työ minulle tuottaisi; mutta jos minussa olisi luo kummallinen pelihimo, niin tekisin sen kuitenkin ja ansaitsisin rahaa puilla. Ja tässä on taas minun toinen näkökohtani. Sen sijaan että korottaisin hiilten hintaa tuomatta unssiakaan hiiltä kauppaan, minä hankkisin tuhansia syliä polttopuita. Ja jokainen, joka kulkisi lautalla lahden poikki, näkisi nuo metsäiset kukkulat ja ilostuisi. Kuka ilostui siitä, että te korotitte hiilen hintaa neljällä dollarilla tonnilta?"
Nyt oli Päivänpaisteen vuoro olla hetkinen ääneti, sillä aikaa kuin
Dede odotti vastausta.
"Soisitteko mieluummin, että tekisin jotakin tämäntapaista?" kysyi hän viimein.
"Se olisi parempi maailmalle ja parempi teille", vastasi Dede.
16
Koko viikon tiesi jokainen konttorissa, että jotakin uutta ja tärkeätä liikkui Päivänpaisteen mielessä. Lukuunottamatta muutamia vähäpätöisiä liikeyrityksiä ei hän moneen kuukauteen ollut osoittanut mielenkiintoa mihinkään. Mutta nyt tekivät hänen aivonsa ankaraa työtä, hän teki äkillisiä ja pitkällisiä retkiä lahden poikki Oaklandiin tai istui äänettömänä ja liikkumatta pöytänsä ääressä tuntikausia. Hän näytti hyvin onnelliselta näissä mietteissään. Silloin tällöin tuli miehiä neuvottelemaan hänen kanssaan — ja nämä olivat aivan toisenlaisia kuin ne, jotka tavallisesti tulivat häntä tapaamaan.
Sunnuntaina Dede sai tietää kaikki.