"Mutta rautatiet ryöstävät kuin ryöväri Sam Scratch", oikaisi
Päivänpaiste.
"Silloin työ, jonka ne suorittavat, on osittain rehellistä, osittain ei. Nyt tulemme teihin. Te ette luo mitään. Mitään uutta ei ole olemassa, kun te olette päättänyt jonkun liikeyrityksenne. Samoin kävi tuossa hiilijutussa. Te ette kaivanut sitä. Te ette kuljettanut sitä kauppaan. Te ette hankkinut sitä. Käsitättekö? Tätä minä tarkoitan puiden istuttamisella ja talojen rakentamisella. Te ette ole istuttanut yhtään puuta ettekä rakentanut ainoatakaan taloa."
"En milloinkaan ole aavistanut, että kukaan nainen maailmassa osaisi puhua tuolla tavoin liikeasioista", mutisi Päivänpaiste ihaillen. "Ja te olette pannut minut ahtaalle. Mutta minun kannaltanikin on paljon sanomista. Nyt kuunnelkaa te minua. Puhun kolmessa osassa. Ensiksi: Elämämme on lyhyt parhaimmassakin tapauksessa ja kuolema kohtaa pian. Elämä on peliä. Toiset ovat syntyneet onnellisiksi ja toiset ovat syntyneet onnettomiksi. Jokainen ottaa osaa peliin ja jokainen koettaa ryöstää joltakulta toiselta. Useammilta ryöstetään. He ovat synnynnäisiä raukkoja. Joku minun kaltaiseni veikko pääsee perille pelin juonesta. Minulla on kaksi valintamahdollisuutta. Voin vetää yhtä köyttä raukkojen kanssa tai voin vetää yhtä köyttä ryövärien kanssa. Raukkana en voi mitään. Leivänkannikankin riistävät ryövärit suustani. Teen kovaa työtä koko ikäni ja kuolen työni ääreen. En ole milloinkaan saanut hengähtää. Minulla ei ole ollut mitään muuta kuin työtä, työtä, työtä. Puhutaan työn arvokkuudesta. Sanon teille, ettei senlaatuisessa työssä ole mitään arvokkuutta. Toinen mahdollisuuteni on vetää yhtä köyttä ryövärien kanssa, ja minä vedän yhtä köyttä heidän kanssaan. Tahdon ansaita. Saan autoja ja hyvää ruokaa ja pehmeitä vuoteita.
"Toiseksi: Ei ole suurta eroa siinä, jos on puolittain ryöväri, kuten rautatie, joka kuljettaa maanviljelijän vehnän kauppaan, tai jos on kokonaan ryöväri ja ryöstää ryöväriltä, kuten minä. Ja sitäpaitsi on puolinainen ryövääminen liian hidasta peliä minulle. En saata ansaita kyllin nopeasti."
"Mutta minkä vuoksi haluatte ansaita?" kysyi Dede. "Teillä on jo miljoonia ja miljoonia. Ette voi ajaa useammalla kuin yhdellä autolla kerrallaan, ette nukkua useammassa kuin yhdessä vuoteessa kerrallaan."
"Numero kolme antaa siihen vastauksen", sanoi Päivänpaiste, "ja näin se kuuluu: Ihmisillä ja luontokappaleilla on eri halut ja mieliteot. Kaniini pitää kasvisravinnosta. Ilves pitää lihasta. Sorsat uivat; kananpojat pelkäävät vettä. Joku mies kerää postimerkkejä, joku toinen kerää perhosia. Tämä mies pitää tauluista, tuo mies huvipursista, ja jonkun toisen intohimo on metsästys. Jonkun mielestä on kilpa-ajo hevosilla tärkeintä maailmassa, toiselle tuottaa suurimman tyydytyksen seurustelu näyttelijättärien kanssa. He eivät voi mitään näille haluilleen. Heillä on ne ja mitä tehdä? — Nyt minä pidän pelistä. Pidän pelaamisesta. Tahdon pelata korkeata peliä ja pelata nopeasti. Sellainen on luontoni. Ja minä noudatan sitä."
"Mutta miksi ette voi tehdä hyvää rahoillanne?"
Päivänpaiste nauroi.
"Tehdä hyvää rahoillanne! Sehän olisi samaa kuin antaa Jumalalle korvapuusti, kuin sanoa hänelle, ettei hän osaa johtaa maailmaansa ja että te olisitte kiitollinen, jos hän väistyisi syrjään ja antaisi teidän yrittää. Eikö ole naurettavaa kulkea iso nuija kädessä ja murskata ihmisten päitä ja ottaa heidän rahansa, kunnes on koonnut aimo omaisuuden, ja sitten katua tekojaan ja kulkea sitomassa päitä, jotka muut ryövärit ovat musertaneet. Eikö totta? Siksi muuttuu hyvän tekeminen rahalla. Silloin tällöin joku ryöväreistä muuttuu helläsydämiseksi ja ryhtyy ajamaan sairasvaunua. Niin teki Carnegie. Hän, joka oli oikein suurryöväri, nujersi päitä vimmatuissa taisteluissa, ryösti raukoilta viisisataa miljoonaa ja nyt hän kulkee jakelemassa sitä heille takaisin. Naurettavaa! Eikö totta?"
Hän kiersi savukkeen ja odotti puoleksi uteliaana, puoleksi huvitettuna Deden vastausta. Hänen vastauksensa ja häikäilemätön ajatustapansa sai vastustajan helposti ymmälle, ja Dede palasi lähtökohtaansa.