"Ja muistakaa, että minä menen yksin häntä tapaamaan. Hän on mies, ja tulen paremmin toimeen hänen kanssaan, kun ei ole naisväkeä siinä ympärillä. Menen sinne huomenna iltapäivällä."
18
Päivänpaiste oli puhunut täyttä totta sanoessaan Dedelle, ettei hänellä ollut ketään todellisia ystäviä. Vaikka hän oli hyvänpäiväntuttava tuhansien kanssa ja satojen juomatoveri, oli hän yksinäinen mies. Hänen ei onnistunut löytää miestä tai miesryhmää, jonka läheinen ystävä hän olisi voinut olla. Kaupungit eivät ole niin omiansa toveruustunnetta herättämään kuin oli elämä Alaskassa. Sitä paitsi olivat miehet erilaisia. Päivänpaiste epäilijä halveksi liikemiehiä, ja hänen suhteensa San Franciscon puoluepomoihin perustui miltei yksinomaan laskelmiin. Hän piti enemmän näiden puoluepomojen ja heidän johtajiensa suorasukaisesta raakuudesta, mutta hän ei voinut tuntea heitä kohtaan mitään syvää kunnioitusta. He olivat liian taipuvaisia vilpistelyyn. Velkakirjat olivat varmemmat kuin miehen sana, ja miehen täytyi tarkasti pitää kiinni velkakirjoista. Yukonissa oli ollut toisin. Velkakirjoista ei välitetty. Mies sanoi omistavansa niin ja niin paljon, ja pokeripelissäkin hyväksyttiin tämä arvio.
Larry Hegan, jonka taito riitti Päivänpaisteen suurimpiinkin liikeyrityksiin ja jolla oli harvoja harhaluuloja ja jolle teeskentely oli vielä vieraampaa, olisi saattanut olla ystävä, jollei hän luonteeltaan ja taipumuksiltaan olisi ollut niin omituinen. Hän oli omituinen nero, lain Napoleon, mutta konttorin ulkopuolella hänellä ei ollut mitään yhteistä Päivänpaisteen kanssa. Hän vietti aikansa kirjojen parissa, joita Päivänpaiste ei voinut sietää. Niinikään hän kirjoitti näytelmiä, joita ei milloinkaan painettu eikä näytelty, ja Päivänpaiste yksin tunsi salaisuuden, että hän nautti säännöllisesti vaikka kohtuullisesti hashishia. Hän vietti koko elämänsä huoneessaan kirjojen parissa mielikuvituksen maailmassa. Ulkomaailmaa hän ei ymmärtänyt eikä suvainnut. Syömisessä ja juomisessa hän oli kohtuullinen kuin munkki ja ruumiinliikuntoa hän vihasi.
Päivänpaisteen ystävät olivat juomaveikkoja ja remutovereita. Ja kun sunnuntairatsastukset Deden kera olivat loppuneet, rupesi hän yhä enemmän käyttämään tämäntapaisia huvituksia. Unohtaakseen täytyi hänen juoda enemmän cocktaileja kuin milloinkaan ennen. Suuri punainen auto oli nyt entistä useammin liikkeellä, ja tallirenki oli palkattu ratsastamaan Bobilla. Hänen varhaisempana San Franciscon-aikanaan oli hänen liikeyrityksillään ollut väliaikoja, mutta tässä hänen nykyisessä suurimmassa yrityksessään oli jännitys alinomainen. Kahteen kolmeen kuukauteen ei sitä voitu saattaa onnelliseen tulokseen. Ja se oli niin monimutkainen ja laaja-alainen, että selkkauksia ja pulmia ilmaantui alinomaa. Jokainen päivä toi omat pulmansa, ja selvitettyään ne mestarillisella tavalla hän lähti konttorista isolla autollaan ja miltei huokasi helpotuksesta ajatellessaan lähenevää martini-cocktailia. Harvoin hän oli juovuksissa. Siihen oli hänen ruumiinrakenteensa liian vahva. Sen sijaan hän oli pahin kaikista juomareista, säännöllinen, varovainen ja hillitty juomari, joka nautti paljon suuremmat määrät alkoholia kuin epäsäännöllinen ja hillitön juomari.
Kuuteen viikkoon hän ei ollut nähnyt Dedeä muualla kuin konttorissa ja siellä hän lujasti pidättäytyi lähestymästä häntä. Mutta seitsemäntenä sunnuntaina kävi kaipaus hänelle ylivoimaiseksi. Se oli myrskyinen päivä. Navakka koillistuuli puhalsi, ja vähänväliä tuli sadekuuro. Hän ei voinut karkoittaa Dedeä mielestään ja hän oli näkevinään hänet akkunan ääressä ompelemassa joitakin naisten pikkuesineitä. Kun tuli aika, jolloin hänelle tuotiin ensimmäinen cocktail ennen väliateriaa hänen huoneisiinsa, ei hän juonutkaan sitä. Täynnä rohkeaa päättäväisyyttä hän katsoi muistikirjastaan Deden puhelinnumeron ja soitti.
Ensin tuli Deden emännän tytär vastaamaan, mutta hetkisen kuluttua hän kuuli äänen, jota oli kaihonnut.
"Tahdon vain ilmoittaa teille, että tulen teitä tapaamaan", sanoi hän. "En tahtonut varoittamatta tunkeutua luoksenne."
"Onko jotakin tapahtunut"? kysyi ääni.
"Kerron sinne päästyäni", vastasi Päivänpaiste vältellen.