Mutta Päivänpaiste tahtoi tehdä sen omalla tavalla, ja kun hän istuutui, täytyi Deden istuutua hänen viereensä ja Päivänpaiste kietoi kätensä hänen ympärilleen.
"'Niin, hyvä rouva', sanon minä, 'Päivänpaiste oli kyllä kelpo poika, mutta on parempi, että olette päässyt hänestä. Hän lakkasi nukkumasta lumessa jäniksennahkoihin käärittynä ja rupesi elämään kanakopissa. Hän lakkasi kävelemästä ja tekemästä työtä ja eli martini-cocktailien ja skotlantilaisen whiskyn varassa. Hän luuli rakastavansa teitä, rouva, ja hän yritti parhaansa mukaan, mutta hän rakasti cocktailejaan enemmän ja hän rakasti rahojaan enemmän kuin teitä!' Ja sitten minä sanon: 'Rouva, luokaa silmänne minuun ja huomatkaa, miten erilainen minä olen. Minulla ei ole cocktailien janoa ja minulla on kaikkiaan rahaa dollari ja neljäkymmentä senttiä ja niillä minä ostan uuden kirveen, sillä entinen on kulunut kelvottomaksi, ja minä voin rakastaa teitä yksitoista kertaa enemmän kuin ensimmäinen miehenne teitä rakasti. Nähkääs, hän oli liian lihava. Ja minussa ei ole unssiakaan liikaa lihaa!'Ja minä käärin ylös hihani ja näytän sinulle ja sanon: 'Rouva Harnish, tahdotteko ottaa mieheksenne tällaisen hoikan nuoren miehen oltuanne naimisissa tuon vanhan lihavan rahasäkin kanssa?' Ja sinä itket hiukan vanhaa Päivänpaiste-raukkaa ja katsot minuun myöntyväinen ilme silmissäsi, ja sitten minä ehkä punastun hiukan, koska olen nuori mies, ja kierrän käsivarteni ympärillesi, näin, ja sitten — sitten minä nain veljeni lesken ja menen askareilleni siksi aikaa kuin sinä keität ruokaa."
"Mutta ette ole vastannut kysymyksiini", moitti Dede punakkana ja säteilevänä irtautuen syleilystä, joka oli päättänyt Päivänpaisteen kertomuksen.
"Mitä haluat sitten tietää?" kysyi Päivänpaiste.
"Haluan tietää, kuinka kaikki tämä on mahdollista? Kuinka voitte jättää liikeyrityksenne tällaiseen aikaan? Mitä tarkoitatte sanoessanne, että jotakin tulee pian tapahtumaan? Minä — —" hän epäröi ja punastui, "minä vastasin kysymykseen, te tiedätte".
"Menkäämme siis heti naimisiin", sanoi Päivänpaiste. "Tiedät, että minun on väistyttävä tuon nuoren voimakkaan veljeni tieltä, eikä minulla ole pitkää elinaikaa." Dede näytti kärsimättömältä, ja Päivänpaiste jatkoi vakavasti: "Näetkös, Dede, näin ovat asiat. Olen siitä lähtien kuin tuo kirottu paniikki alkoi, tehnyt työtä kuin neljäkymmentä hevosta, ja koko ajan olivat nuo ajatukset, jotka sinä olet minulle antanut, valmiina itämään. No niin, ne itivät tänä aamuna, siinä kaikki. Nousin ylös aikoen mennä konttoriin, kuten tavallista. Mutta minä en mennytkään konttoriin. Kaikki nuo ajatukset valtasivat minut juuri silloin. Aurinko paistoi ikkunasta, ja minä tiesin, että kukkuloilla oli nyt kaunista. Ja minä tiesin, että halusin kolmekymmentä miljoonaa kertaa ennemmin ratsastaa kanssasi kukkuloilla kuin mennä konttoriin. Ja minä tiesin koko ajan, että se oli mahdotonta. Ja miksi? Konttorin vuoksi. Konttori ei minua päästänyt. Kaikki rahani nousivat takajaloilleen ja asettuivat tielle eivätkä mielineet päästää minua menemään. Sillä tavoin kirottu raha asettuu tielle. Tiedän sen itse.
"Ja sitten minä olin selvillä siitä, että olin parhaillani tienristeyksessä. Toinen tie vei konttoriin. Toinen tie vei Berkeleyhin. Ja minä valitsin Berkeleyn tien. En enää milloinkaan astu jalallani konttoriin. Minun työni siellä on päättynyt, ja minä teen vararikon. Olen päättänyt sen. Näetkös, minulla on nyt uskonto, ja se on varmaankin entisajan uskonto; uskontoni on rakkaus sinuun, ja se on vanhempi kuin maailman vanhin uskonto. Se on tärkein tekijä maailmassa."
Dede katsoi häneen äkillinen säikähtynyt ilme kasvoissaan.
"Te tarkoitatte — — —?" alkoi hän.
"Tarkoitan juuri sitä. Aion tehdä vararikon. Kun nuo kolmekymmentä miljoonaa dollaria asettuivat tielleni ja sanoivat, etten minä voisi mennä tänään kanssasi kukkuloille, niin minä tiesin, että oli tullut aika ottaa ratkaiseva askel. Ja minä olen ottanut ratkaisevan askelen. Saan omakseni sinut ja voimani tehdä työtä sinun puolestasi ja tuon pienen maatilan Sonomassa. Siinä kaikki mitä haluan ja aion pelastaa hävityksestä, ja sitäpaitsi vielä Bobin ja Wolfin, vaatearkun ja sadatneljätkymmenet jouhisuitset. Kaikki muu saa mennä. Se on hylkytavaraa."