"Tule sitten, lähtekäämme." Päivänpaisteen jalkalihakset jännittyivät ehdottomasti, aivan kuin olisivat tahtoneet viedä häntä ovelle. "Autoni odottaa ulkona. Kun panet vain hatun päähäsi, niin voimme lähteä."
Hän kumartui Deden ylitse. "Luulen, että tämä on sallittua", sanoi hän suudellessaan Dedeä.
Siitä tuli pitkä suudelma, ja Dede alkoi ensimmäisenä puhua.
"Te ette ole vastannut minun kysymyksiini. Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka voitte jättää liikeyrityksenne? Onko jotakin tapahtunut?"
"Ei, mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee pian tapahtumaan. Olen laskenut saarnasi sydämelleni ja aion tehdä parannuksen. Sinä olet minun Herra Jumalani, ja minä aion palvella sinua. Muulle minä annan palttua. Sinä olit oikeassa. Olen ollut rahojeni orja, ja koska en voi palvella kahta herraa, niin annan rahojen mennä menojaan. Tahdon ennemmin omakseni sinut kuin koko maailman rahat." Taas hän syleili Dedeä. "Ja minä saan sinut omakseni, Dede. Minä saan."
"Ja minulla on vielä muutakin kerrottavaa. Olen juonut viimeisen juomani. Sinä menet naimisiin whiskynjuojan kanssa, mutta miehesi ei ole sellainen. Hänestä tulee toinen niin pian, ettet häntä tunnekaan. Muutaman kuukauden kuluttua sinä jonakin aamuna heräät Glen Ellenissä ja huomaat, että sinulla onkin ventovieras kanssasi talossa ja sinun on tutustuttava häneen. Sinä sanot: 'Olen rouva Harnish, kuka olette te?' ja minä sanon: 'Olen Elam Harnishin nuorempi veli. Olen juuri tullut Alaskasta hautajaisiin!' — 'Mihin hautajaisiin?' sanot sinä. Ja minä sanon: 'Tuon kelvottoman, pelaavan, whiskyä juovan Päivänpaisteen — miehen, joka kuoli sydämen rasvoittumiseen, jonka hän hankki pelatessaan yöt ja päivät liikepeliä. Niin, hyvä rouva', sanon minä, 'häntä ei ole enää ja minä olen tullut hänen sijaansa tekemään teidät onnelliseksi. Ja nyt, hyvä rouva, jos sallitte, niin menen laitumelle lypsämään lehmää, sillä aikaa kuin te valmistatte aamiaista.'"
Taas hän tarttui Deden käteen ja yritti viedä häntä ovelle. Kun Dede vastusti, kumartui hän ja suuteli häntä uudelleen ja uudelleen.
"Kaipaan sinua kipeästi, pieni nainen", mutisi hän.
"Sinä saat kolmekymmentä miljoonaa näyttämään kolmeltakymmeneltä sentiltä."
"Istukaa ja olkaa järkevä", pyysi Dede. Hänen poskensa hehkuivat, ja kultainen hohde hänen silmissään paloi kultaisempana kuin milloinkaan ennen.