"Ole hetkinen järkevä."
"En ole milloinkaan elämässä ollut järkevämpi. Tiedän mitä haluan ja minä saan sen. Tahdon saada sinut omakseni ja tahdon viettää ulkoilmaelämää. Tahdon päästä katukivityksestä ja puhelimesta. Tahdon pienen maatilan kauneimmalla seudulla, mitä Jumala milloinkaan on luonut, ja tahdon askaroida täällä maatilalla — lypsää lehmiä ja hakata puita ja harjata hevosia ja kyntää maata ja kaikkea muuta sen lisäksi, ja haluan elää siellä sinun kanssasi. Olen peräti kyllästynyt kaikkeen muuhun. Ja minä olen varmasti maailman onnellisin mies, sillä minä saan omakseni sen, jota rahalla ei voi ostaa. Minä saan omakseni sinut, eikä sinua voida ostaa kolmellakymmenellä miljoonalla eikä kolmellatuhannella miljoonalla eikä kolmellakymmenellä sentillä — — —"
Ovelta kuuluva koputus keskeytti hänet ja hän jäi katselemaan Venuksen kuvapatsasta ja muita Deden kauniita kapineita sillä aikaa kuin Dede kävi puhelimessa.
"Se on herra Hegan", sanoi Dede palattuaan. "Hän on puhelimessa. Hän sanoo, että hänellä on tärkeätä asiaa."
Päivänpaiste pudisti päätään ja hymyili.
"Pyydä herra Hegania poistumaan puhelimesta. Minä olen lopettanut työni konttorissa enkä halua kuulla mistään mitään."
Minuutin kuluttua Dede tuli taas takaisin.
"Hän kieltäytyy poistumasta. Hän pyysi minua kertomaan sinulle, että Unwin on nyt konttorissa odottamassa sinua ja Harrison niinikään. Herra Hegan sanoi, että Grimshaw ja Hodgins ovat pulassa. Että näyttää siltä, kuin heidän olisi tehtävä vararikko. Ja hän puhui jotakin puolustuksesta."
Nämä olivat peloittavia tietoja. Sekä Unwin että Harrison edustivat suuria pankkiyhtiöitä, ja Päivänpaiste tiesi, että jos Grimshaw ja Hodgins tekisivät vararikon, olisi seurauksena monta muuta vararikkoa ja vakavanlaatuinen häiriö liikemaailmassa. Mutta Päivänpaiste hymyili ja pudisti päätään ja matki virallisen sävytöntä konttoriääntä sanoessaan:
"Neiti Mason, olkaa hyvä ja sanokaa herra Heganille, etten aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin ja että hänen on lopetettava puhelu."