"Mutta sinä et voi sitä tehdä", rukoili Dede.
"Odotahan", vastasi Päivänpaiste julmasti.
"Elam!"
"Sano se uudelleen!" huudahti Päivänpaiste. "Sano se uudelleen, ja kymmenen Grimshawia ja Hodginsia saa tehdä vararikon!"
Hän tarttui Deden käteen ja veti hänet luokseen.
"Anna Heganin odottaa puhelimessa siksi kunnes väsyy. Emme voi suoda hänelle sekuntiakaan tällaisena päivänä. Hän pitää vain kirjoista ja liikeasioista, mutta minulla on sylissäni todellinen elävä nainen, joka rakastaa minua, vaikka rimpuilee vastaan."
23
"Mutta minä tiedän jotakin taistelusta, jonka olet kestänyt", sanoi Dede. "Jos sinä nyt pysähdyt, niin joutuu hukkaan kaikki mitä olet saanut aikaan. Sinulla ei ole oikeutta tehdä sitä. Sinä et voi sitä tehdä."
Päivänpaiste oli paatunut. Hän pudisti päätään ja hymyili.
"Ei mitään joudu hukkaan, Dede, ei mitään. Et käsitä liikepeliä. Sitä pelataan paperilla. Etkö käsitä? Missä on kulta, jonka kaivoin Klondykessa? Se on kahdenkymmenen dollarin rahoissa, kultakelloissa ja vihkisormuksissa. Otaksu, että kuolisin nyt juuri. Se ei vaikuttaisi kultaan hituistakaan. Samoin on nykyisessä tilanteessa. Kaikki, mistä vastaan, on papereita. Minulla on papereita tuhansien eekkerien arvoiseen maa-alueeseen. No hyvä. Polta paperit ja polta minut niiden keralla. Maa jää, eikö totta? Sade lankee sille, jyvät itävät, puut kasvavat siinä, talot seisovat sillä ja raitiovaunut kulkevat sen poikki. On yhdentekevää, menetänkö paperini vai menetänkö henkeni, se ei muuta ainoatakaan hiekkajyvästä tässä maassa tai käännä ainoatakaan ruohonkortta toiseen suuntaan.