Päivänpaiste osoitti kuitti- ja paperikasaa pöydällä ja tuijotti siihen tyrmistyneen näköisenä.
"Ja kaikki tuo ei ole edes sen paperin arvoinen, jolle se on kirjoitettu. Oh ei, en tahdo valittaa. Oli teidän vuoronne jakaa, ja te puijasitte minua, ja mies, joka pyrkii toisen miehen osuutta anastamaan, ei ole mies eikä mikään. Ja nyt on peli päättynyt, kortit ovat pöydällä ja tappiot on suoritettu, mutta…"
Hänen kätensä sukelsi nopeasti povitaskuun ja otti esiin automaattisen Colt-pistoolin.
"Kuten sanoin, on vanha peli jo päättynyt. Nyt alkaa minun pelini, ja haluanpa nähdä, kykenenkö minä pitämään neljä ässääni — — Ottakaa pois kätenne, te valkeaksi sivuttu hauta!" huusi hän ankarasti.
Nathaniel Lettonin käsi, joka oli hiipinyt lähemmäksi soittonappulaa, pysähtyi äkkiä.
"Muuttakaa paikkoja", komensi Päivänpaiste. "Muuttakaa tämä tuoli sinnemmä, te raadonkarvainen petturi. Pian! Kautta Jumalan! Tai laitan teihin sellaisen vuodon, että luulevat isänne olleen vesijohtohanan ja äitinne kasteluvaunun. Te, Guggenhammer, siirtäkää tuolinne lähemmäksi, ja te, Dowsett, istukaa tänne, niin selitän teille tämän pistoolin hyvät ominaisuudet. Se on ladattu suurta peliä varten ja siinä on kahdeksan panosta. Se on varma kapine, kun vain alkaa sillä paukutella. — — Kun alkuhuomautukset nyt on tehty, käyn käsiksi peliin. Ottakaa huomioon, etten ole tehnyt mitään muistutuksia teidän peliänne vastaan. Te teitte parhaanne, ja se oli oikein. Mutta nyt on minun pelini vuoro ja minun on tehtävä parhaani. Ensiksikin, te tunnette minut. Olen Päivänpaiste — tiedättekö sen? En pelkää Jumalaa, pirua, kuolemaa enkä murhaa. Ne ovat minun neljä ässääni, ja niiden rinnalla teidän valttinne, piru vieköön, ovat vain hakkuja. Katsokaahan tuota elävää luurankoa. Letton, teitä kuolema varmaan pelottaa. Teidän luunne rutisevat säikähdyksestä. Ja katsokaa tätä lihavaa juutalaista. Tämä pieni ase tekee hänet jumalaapelkääväiseksi. Hän on keltainen kuin sitruuna. Dowsett, te olette kylmäverinen mies. Ette ole edes silmäänne räpäyttänyt. Se johtuu siitä, että olette taitava laskennossa. Ja se tekee pelini helpoksi. Te istutte siinä ja laskette kaksi ja kaksi yhteen ja tiedätte, että minä varmasti nyljen teidät. Te tunnette minut ja tiedätte, etten pelkää mitään. Ja te laskette kaikki rahanne ja tiedätte, ettette kuole, jos vain voitte sen estää."
"Tahdon nähdä teidät hirressä", kuului Dowsettin vastaus.
"Sitä ette, piru vie, näe. Kun leikki alkaa, ammun teidät ensiksi. Tulen kyllä roikkumaan hirressä, mutta te ette saa olla elossa nähdäksenne sitä. Te kuolette tässä ja nyt heti, mutta minä kuolen vasta pitkän ajan päästä lain käden kautta — ymmärrättekö? Kuoltuanne, kun ruoho kasvaa haudoillanne, ette saa tietää milloin minut hirtetään, mutta minulla on oleva pitkät ajat ilo tietää, että olen ampunut teidät."
Päivänpaiste vaikeni.
"Ette kaiketi tahdo surmata meitä?" kysyi Letton kummallisella, kimeällä äänellä.