Päivänpaiste ravisti päätään.
"Se olisi kaiketi liikaa tuhlausta. Ette ole sen arvoiset. Otan mieluummin rahani takaisin. Ja arvaan, että tekin mieluummin annatte rahani takaisin kuin joudutte paareille."
Seurasi pitkä äänettömyys.
"No, olen jakanut kortit. Nyt on teidän pelattava. Mutta ennenkuin rupeatte harkitsemaan asiaa, on minun varoitettava teitä: jos tuo ovi avautuu ja joku konttoristeistanne huomaa, että täällä on jotakin tavatonta tekeillä, niin ammun heti. Ei kukaan pääse ulos tästä huoneesta muuten kuin jalat edellä."
Seurasi pitkä kolmen tunnin istunto. Ratkaisevana tekijänä ei ollut iso, automaattinen pistooli, vaan varmuus siitä, että Päivänpaiste käyttäisi sitä. Eivät ainoastaan nuo kolme muuta miestä olleet varmoja siitä, vaan Päivänpaiste itsekin oli siitä vallan varma. Hän oli lujasti päättänyt tappaa miehet, ellei saisi rahojaan takaisin. Ei ollut helppoa yht'äkkiä hankkia kymmentä miljoonaa paperirahaa, ja kiusallisia viivykkeitä sattui. Toistakymmentä kertaa kutsuttiin herra Howison ja konttoripäällikkö huoneeseen. Tällöin oli pistooli huolellisesti piilossa sanomalehden alla ja Päivänpaiste kierteli tai sytytti tapansa mukaan savukkeitaan. Mutta lopulta oli kuitenkin kaikki valmista. Muuan konttoriapulainen haki odottavasta autosta lippaan, ja Päivänpaiste lukitsi sen. Hän pysähtyi ovelle tehdäkseen loppuhuomautuksensa.
"Minulla on vielä kolme seikkaa teille sanottavana. Kun olen ennättänyt tämän oven ulkopuolelle, niin olette vapaat toimimaan, ja minä haluan juuri varoittaa teitä siitä, mitä aiotte tehdä. Ensiksikin: ei mitään toimenpiteitä minun vangitsemisekseni — ymmärrättekö? Nämä rahat ovat minun, enkä minä ole niitä teiltä ryöstänyt. Jos tulee ilmi, kuinka te petkutitte minua ja miten minä maksoin teille samalla mitalla, joudutte te naurunalaisiksi, teille nauretaan oikein makeasti. Tämä nauru ei varmaan ole teille oikein tervetullut. — Jos te sen jälkeen kun olen saanut takaisin rahani, jotka te ryöväsitte minulta, haastatte minut oikeuteen ja koetatte toistamiseen ryövätä minua, niin ammun teidät, aivan varmaan tapan teidät. Eivät teidän kaltaisenne arat peukaloiset nyle Päivänpaistetta. Jos te voitatte, niin te häviätte, ja täällä saadaan varmasti viettää muutamia odottamattomia hautajaisia. Katsokaa minua nyt silmiin, niin tiedätte, että tarkoitan täyttä totta. Nuo paperit ja kuitit pöydällä ovat teidän. Hyvästi."
Kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä, juoksi Nathaniel Letton puhelimeen, mutta Dowsett ehätti häntä estämään.
"Mitä aiotte tehdä?" kysyi Dowsett.
"Hälyyttää poliisin. Tämä on suoraa ryöväystä. En aio kärsiä sitä.
Sanon teille, etten aio kärsiä sitä."
Dowsett hymyili julmasti, mutta kantoi samalla laihan rahamiehen takaisin ja laski hänet nojatuoliin.