"Olen hyvilläni, että kirjoitin tuon kirjeen tänään", jatkoi pieni mies, "muuten en olisikaan nähnyt teitä. Olen nähnyt kuvanne monta kertaa sanomalehdessä, ja ihmiskasvot painuvat hyvin mieleeni. Tunsin teidät heti. Nimeni on Ferguson."
"Asutteko täällä?" toisti Päivänpaiste kysymyksensä.
"Asun. Minulla on pieni tammimetsikkö täällä viidakon takana ja hyvä lähde ja muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita. Tulkaa katsomaan. Ja lähde on oikea aarre. Ette milloinkaan ole maistanut sellaista vettä, jota siitä saa. Tulkaa maistamaan."
Kävellen ja taluttaen hevostaan Päivänpaiste seurasi nopeasti astelevaa innokasta pikku miestä vihreää tunnelia pitkin ja joutui äkkiä raivatulle aukeamalle, jos siksi voi nimittää paikkaa, missä villi luonto ja ihmiskätten työ olivat sulautuneet yhteen. Se oli pieni sopukka vuoristossa, kalliorotkon jyrkkien seinien suojassa. Siinä kasvoi isoja tammia, sillä maaperä oli siellä parempaa. Vuoren rinteeltä aikojen kuluessa vyöryneet maakerrostumat olivat vähitellen muodostaneet siihen lihavamman multakerroksen. Tammien alla, miltei niiden peitossa, oli karkeatekoinen maalaamaton maja, jonka avaraa kuistia tuoleineen ja riippumattoineen nähtävästi käytettiin makuuhuoneena. Päivänpaisteen terävät silmät näkivät kaiken. Raivattu alue oli epäsäännöllinen, sillä metsä oli raivattu niistä kohdin, missä oli paras multa, ja jokaisen hedelmäpuun ja marjapensaan, vieläpä jokaisen keittiökasvin luo oli johdettu vettä. Kapeita kastelukanavia oli kaikkialla, ja muutamista niistä virtasi parhaillaan vettä.
Ferguson katseli innokkaasti vierastaan kasvoihin odottaen hyväksymistä.
"Mitä arvelette tästä?"
"Kaikki tehty käsin." Päivänpaiste nauroi, mutta ilo ja tyydytys, joka säteili hänen silmistään, miellytti pikku miestä.
"Tiedättekö, tunnen joka puun, aivan kuin ne olisivat omia poikiani. Olen ne itse istuttanut, niitä kastellut ja hoitanut. Tulkaa katsomaan lähdettä."
"Se on aika poika", kuului Päivänpaisteen arvostelu, kun he palasivat taloon käytyään lähdettä katsomassa ja maisteltuaan sen vettä.
Majan sisustus oli Päivänpaisteelle täydellinen yllätys. Keittiö oli erikseen pienessä majasta ulkonevassa rakennuksessa, ja koko maja oli yhtenä ainoana avarana asuinhuoneena. Keskellä oli iso pöytä, joka oli täynnä kirjoja ja aikakauslehtiä. Seinillä oli lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt täynnä kirjoja. Päivänpaisteesta tuntui, ettei hän milloinkaan ollut nähnyt niin paljon kirjoja yhdessä paikassa. Lattialla oli villikissan ja hirvennahkoja.