"Olen itse ampunut ja parkinnut ne", ilmoitti Ferguson ylpeästi.
Huoneen kaunistus oli iso, hakkaamattomista paasista ja mukulakivistä tehty tulisija.
"Olen rakentanut sen itse", sanoi Ferguson, "ja jumaliste, se vetää! Ei milloinkaan savunhäivettäkään muualla kuin savutorvessa, ei edes rajujen kaakkoistuulten puhaltaessa."
Päivänpaiste oli ihastunut pikku mieheen ja samalla utelias. Kuinka tämä oli kirjoineen joutunut tänne viidakkoon? Hän ei ollut mielipuoli, sitä ei voinut huomata. Kuinka siis? Koko asia vivahti seikkailulle, ja Päivänpaiste otti vastaan illalliskutsun ja oli puolittain valmistunut siihen, että isäntä olisi raakojen hedelmien syöjä tai joku muu sentapainen terveysintoilija. Pöydässä istuessaan ja syödessään riisiä ja kaniinimuhennosta (kaniinin oli Ferguson ampunut) he puhuivat siitä, ja Päivänpaiste huomasi, ettei pikkumiehellä ollut mitään ravinto-"periaatteita". Hän söi kaikkea mistä piti ja vältti vain sellaisia yhdistelmiä, jotka kokemus oli osoittanut vahingollisiksi hänen ruoansulatukselleen.
Sen jälkeen Päivänpaiste otaksui Fergusonin saaneen jonkun uskonnollisen päähänpiston; mutta keskustelussa, jossa kosketeltiin mitä erilaisimpia asioita, ei hän parhaalla tahdollaankaan voinut keksiä mitään omituisuutta. Kun he sitten olivat pesseet ja kuivanneet ja korjanneet astiat ja asettuneet mukavasti tupakoimaan, esitti Päivänpaiste kysymyksensä.
"Kuulkaahan, Ferguson. Siitä lähtien kuin olemme olleet yhdessä, olen koettanut päästä selville siitä, mikä teissä on vikana, mutta en ole, hitto vie, siinä onnistunut. Mitä kummaa te täällä teette? Mikä sai teidät tulemaan tänne? Millä ansaitsitte elatuksenne ennen tänne tuloanne? Selittäkäähän!"
Ferguson näytti olevan hyvillään kysymyksistä.
"Ennen kaikkea", aloitti hän, "säikyttivät lääkärit minut sanomalla tilani toivottomaksi. He antoivat minulle parhaimmassa tapauksessa muutaman kuukauden elinaikaa, ja tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin oleskellut parantolassa, käynyt Euroopassa ja Hawaijissa. He koettivat parantaa minua sähköllä, käskivät minua vuoroin syömään kovasti, vuoroin paastoamaan. Olin jo koettanut vaikka mitä. He olivat köyhdyttää minut laskuillaan, mutta minä tulin vain huonoa huonommaksi. Heikkouteeni oli kaksi syytä: ensiksikin olin synnynnäisesti heikko ja toiseksi olin elänyt luonnottomasti — liian paljon työtä ja vastuunalaisuutta ja ponnistuksia. Olin Times-Tribunen päätoimittaja…"
Päivänpaiste aivan ällistyi, sillä Times-Tribune oli San Franciscon suurin ja vaikutusvaltaisin sanomalehti ja oli aina ollut.
"— enkä ollut kyllin vahva siihen toimeen. Luonnollisesti kärsi ruumiini ja mielentilanikin siitä. Sitä täytyi virkistää whiskyllä, joka ei tehnyt hyvää sille enemmän kuin klubien ja hotellien ruoka oli hyvää vatsalleni. Minua vaivasi se, että olin elänyt aivan nurinkurisesti."