"Puku on tehty jollekin toiselle."
"Sattui paikalle. Ostin sen eräältä A. C.-yhtiön kirjanpitäjältä."
"On häpeä, että kirjurit ovat niin kapeaharteisia", sanoi Joy osaaottavasti. "Ja te ette ole sanonut, mitä pidätte minun puvustani."
"Sitä en osaa sanoa. Olen häikäistynyt. Olen ollut kulkusalla liian kauan. Moiset asiat tekevät minuun yllättävän vaikutuksen, arvannette. Olen aivan unohtanut, että naisella on käsivarret ja olkapäät. Kun näin teidät viime kerralla Squaw Creekillä —"
"Silloin olin squaw, intiaaninainen", keskeytti Joy.
"En aikonut sanoa niin. Muistan keksineeni Squaw Creekillä, että teillä oli jalat."
"Ja minä en voi unohtaa koskaan, että te pelastitte jalkani", sanoi tyttö. "Olen odottanut saavani nähdä teidät ja kiittää teitä —" (Smoke kohautti vältellen olkapäitään.) "Ja siinä on syy, minkä tähden olette täällä tänä iltana."
"Pyysitte everstiä kutsumaan minut?"
"En! Rouva Bowie pyysi. Ja minä pyysin rouvan toimittamaan teidät pöytätoverikseni. Ja nyt on minulla sopiva aika. Jokainen juttelee. Kuunnelkaa älkääkä keskeyttäkö. Tunnette Mono Creekin!"
"Tunnen."