"Ja pidä tarkasti mielessäsi", jatkoi Shorty, "että minä olen ottanut suorittaakseni kaiken raivaustyön ensimmäisellä kymmenellä maililla ja että sinun on oltava niin helpolla kuin voit. Minä lennätän sinut varmasti Yukonille asti. Sen jälkeen saatte sinä ja koirat pitää huolta. Sanopa, minkälaisen suunnitelman luulet olevan Schroederillä? Hän on sijoittanut ensimmäisen koiravaljakkonsa alas joelle neljännesmailin matkan päähän ja pannut sinne viheriän lyhdyn merkiksi. Mutta kyllä me hänestä suoriudumme. Minut löydät punaisen merkkitulen luota joka hetki."
IV.
Päivä oli ollut kirkas ja kylmä. Pilviverhot peittivät kuitenkin sitten taivaan. Tuli lämmin ja pimeä yö. Näytti siltä kuin rupeaisi satamaan lunta.
Smoke jätti Shortyn viidensadan yardin päähän joelle. Muutamaa minuuttia ennen puoliyötä liittyi hän numero kolmesta kilpaileviin. Neljäkymmentäviisi heitä oli lähtöä odottamassa. Kaikki he mielivät voittaa miljoonan dollaria, jotka Cyrus Johnson oli jättänyt jäätyneeseen hiekkaan. Kullakin odottajalla oli kuusi paalua ja raskas puunuija.
Luutnantti Pollock katseli tulen valossa kelloaan. Se oli minuuttia vailla kaksitoista.
"Olkaa valmiit", sanoi hän nostaen oikealla kädellään revolverin ja seuraten vasemmassa kädessä olevan kellonsa sekuntiviisarin kulkua.
Neljäkymmentäviisi paria rukkasia otettiin pois käsistä ja yhdeksänkymmentä hirvennahkaista mokkasiinia pusertui tiukasti jo tallaantunutta lunta vasten. Neljäkymmentäviisi paalua oli pistetty lumeen ja sama määrä nuijia nostettu ilmaan.
Pamahti laukaus. Nuijat iskivät. Cyrus Johnsonin oikeus miljoonaan oli loppunut. Hämmennyksen ehkäisemiseksi oli luutnantti Pollock määrännyt, että alempi keskipaalu oli lyötävä ensin, ja sitten oli mentävä neljää sivua ja lyötävä matkalla ylempi keskipaalu.
Smoke pani ensimmäisen paalunsa ja riensi ensimmäisen tusinan mukana. Kulmiin oli laitettu tulet, ja joka tulen luona oli poliisi. Hänellä oli kädessä lista, johon hän merkitsi kilpailijain nimet. Kunkin kilpailijan tuli huutaa nimensä ja näyttää naamansa. Asiamiestä ei saanut käyttää, eikä siis todellisella kilpailijalla ollut mahdollisuutta livistää matkalle sillä aikaa kuin hänelle pantiin paaluja.
Ensimmäisessä kulmassa pisti von Schroeder paalunsa Smoken paalun viereen. Heidän nuijansa iskivät yhtaikaa. Heidän hakatessaan saapui takaa toisia. Nämä olivat niin kärsimättömiä, että tunkeutuivat toistensa tielle. Siinä tuupittiin ja törmäiltiin yhteen. Smoke puikkelehti ahdingon läpi ja huusi nimensä poliisille. Toisia oli jo hänen edellään. Hän oli varma, että näki katoavan tulen hohteessa Ison-Olafin jättiläismäiseltä näyttävän selän, ja lounaisessa kulmassa he nuijivat paalujaan ihan vierekkäin.