"Sinä et jaksa kantaa", esteli setä.
"Milloin lähdemme?"
"Huomenna."
"Teidän ei tarvitse luulla, että karkaisemisesta pitämänne luento on saanut tämän aikaan", sanoi Kit lähtiessään. "O'Harasta päästäkseni on minun matkustettava heti jonnekin, minne hyvänsä."
"Mikä se O'Hara on? Japanilainenko?"
"Ei. Hän on irlantilainen, orjain kaitsija ja minun paras ystäväni. Hän on 'Aallon' päätoimittaja ja omistaja ja suuri rahojen haalija. Mitähän sanoo, se sujuu. Hän saa aaveetkin liikkeelle."
Kit Bellew kirjoitti sinä iltana pienen kirjeen O'Haralle.
"Tämä on vain muutaman viikon loma", selitti hän. "Sinun pitää saada joku hömpsä, joka lyö kasaan sitä kertomussarjaa. Valitan, hyvä mies, mutta terveyteni vaatii sitä. Työnnän kaksin verroin, kun palaan."
II.
Kit Bellew nousi maihin Dyean satamassa. Siellä oli suunnaton tungos. Sinne oli kokoontunut tuhansia kiloja tuhansien ihmisten tavaroita. Tämä tavaton matkatavarajoukko alkoi hivua hitaasti Dyean laaksoa ylöspäin ja sitten Chilcootin yli. Matka oli kaksikymmentäkahdeksan mailia. Koko se väli oli tavarat kuljetettava kantamalla. Vaikka kantaja-intiaanit olivat kohottaneet kantomaksun kahdeksasta sentistä naulalta neljäänkymmeneen senttiin, oli heillä ylenmäärin työtä. Oli selvää, että talvi oli tapaava suurimman osan noista tavaroista väärällä puolella vedenjakajaa.