Mutta Smoke vain nauroi ilakoiden vastaukseksi. Hän suuntasi kulkunsa rinnettä myöten pieneen laaksoon, kuivaten tuon tuostakin hikeä otsaltaan, samalla kun hänen jalkansa polkivat kypsiä vadelmia ja kauniita sanajalkoja, joita kasvoi auringolta säilyneiden jääpälvien lomassa.
Varhain keväällä hän ja Shorty olivat tulleet Stewart-jokea ylös ja tunkeutuneet Surprise-järveä ympäröiviin eksyttäviin erämaihin.
Koko kevään ja puoli kesää he olivat tehneet tuloksettomia tutkimusretkeilyjä, ja he olivat jo juuri kääntymäisillään takaisin, kun näkivät ensimmäisen vilahduksen tuosta houkuttelevasta, kultapohjaisesta vesistöstä, joka oli pitänyt pilkkanaan kokonaista kullanetsijäpolvea. Majoituttuaan siihen vanhaan hirsihökkeliin, jonka Smoke edellisellä retkellään oli löytänyt, he tekivät pian kolme johtopäätöstä: ensiksi, että järven pohja vilisi isoja kultakimpaleita; toiseksi, että järven matalimmilta kohdilta olisi voinut sukeltamalla saada kultaa, ellei veden lämpö olisi ollut niin alhainen, että ihmisen oli mahdoton sitä kestää, ja kolmanneksi, että järven laskeminen oli liian kova urakka kahdelle miehelle lyhyen kesän niukkana puoliskona. Mutta he eivät lannistuneet. Kultajyvästen suuruudesta he päättelivät, ettei kulta ollut kulkenut pitkiä taipaleita, ja ryhtyivät sen tähden etsimään valtasuonta.
Laakso, jonka rinnettä Smoke nyt vaelsi, laajeni vähitellen samoin kuin kaikki muutkin, mutta puristui alapäässään korkeiden ja jyrkkien kallioiden väliin, päättyen äkkiä poikkiseinämään. Smoke kiipesi sen harjalle ja katseli järveä. Se ei ollut sininen, kuten kaikki muut hänen näkemänsä vuorijärvet. Sen voimakas riikinkukonvihreys todisti, että se oli varsin matala. Tämä mataluus juuri tekikin järven laskemisen mahdolliseksi. Ylt'ympärillä kohosi jää- ja lumihuippuisia, muodoiltaan ihmeellisiä vuorirykelmiä kummallisissa ryhmissä. Kohtisuoraan vastarannalla, näköjään vain puolen mailin päässä, mutta todellisuudessa, kuten hän tiesi, runsaan viiden mailin takana hän erotti kuusimetsikön ja hirsimajan. Hän käänsi katseensa vielä kerran sitä kohti nähdäkseen varmasti: lakeistorvesta kohosi selvästi savua! Joku muukin on yllätyksekseen löytänyt Surprise-järven, ajatteli hän ja alkoi kiivetä etelänpuoleista kallioseinämää.
Sieltä hän näki enemmän savua, joka kohosi lämpöiseen, aurinkoiseen ilmaan kallionkielekkeen takaa. Kallion kulman kierrettyään hän kuuli kevyttä metalliaseen iskentää ja hilpeätä, lyöntien tahdissa soivaa vihellystä. Sitten hän sai näkyviinsä miehen, joka istui ylösalaisin käännetty kenkä polviensa välissä ja löi hokkeja sen anturoihin.
"Terve mieheen!" sanoi vieras, ja Smoke tunsi ensi hetkestä mieltymystä miestä kohtaan. "Tulettepa kuin kutsuttuna murkinalle. Tuolla pannussa on kahvia, ja lisäksi minulla on pari kylmää pannukakkua ja muru auringossa kuivattua lihaa."
"Koreat kiitokset", sanoi Smoke ja istuutui. "Viimeiset ateriani ovatkin jääneet syömättä, mutta tuolla hökkelissäni on runsaasti purtavaa."
"Järvenkö takana? Minä olen sinne menossa."
"Surprise-järvi tuntuu tulevan liian taajaväkiseksi", valitti Smoke kahvia juodessaan.
"Nyt kai laskette leikkiä?" sanoi mies hämmästyneen näköisenä.