Smoke nauroi. "Kaikille se tekee saman ilveen. Näettekö nuo vastarannan korkeat ylängöt, luoteessa? Sieltä minä sen ensimmäisen kerran näin. Aivan odottamatta. Olin päällepäätteeksi luopunut sen etsinnästä."
"Samoin kävi minullekin", sanoi toinen. "Olin kääntynyt takaisin ja laskenut ennättäväni Stewartin rannoille eilisiltana, mutta yks kaks olikin järvi edessäni. Jos tämä on se järvi, missä on sitten Stewart? Ja miten te tulitte tänne? Mikä on nimenne?"
"Bellew. Kit Bellew."
"Niinkö … silloin tunnen teidät." Iloinen hymy loisti miehen silmistä ja kasvoista, ja hän ojensi innokkaasti kätensä Smokelle. "Olen kuullut hyvin paljon teistä."
"Vai niin, ehkä olette lukenut San Franciscon lehtiä … oikeus- ja poliisiasioita", pisti Smoke häveliäästi väliin.
"En milloinkaan." Mies nauroi ja ravisti päätään. "Olen vain perehtynyt Klondyken uusimpaan historiaan. Olisin tuntenut teidät, jos partanne olisi ollut ajeltu. Olin katselijain joukossa, kun tyrmistytitte koko pelimaailman Elkhornin pyöräpelipöydässä. Minun nimeni on Carson — Andy Carson, enkä kykene sanoin kertomaan, kuinka iloinen olen tästä teidän tapaamisestanne."
Hän oli hintelä mies, jolla oli notkea, virheetön ruumis, eloisat mustat silmät ja vastustamattoman toverillinen käyttäytymistapa.
"Ja onko tämä Surprise-järvi?" kysyi hän epäillen.
"Varmasti."
"Ja sen pohja on kullan peittämä?"