Vyöryn alkaessa Smoke ylettyi iskemään kyntensä rotkon kiinteään, kovaan seinämään, mutta vierivä silta veti hänet takaisin. Carson jarrutti kaikin voimin vastaan, jalat ponnistuskuopissa, ja lappoi köyttä. Se ponnistus pelasti Smoken seinämälle, mutta tempaisi Carsonin hänen tukikohdastaan. Kuin kissa hän käännähti ympäri, tarrautui kynsin hampain jäähän ja antoi liukua rinnettä alas. Hänen alapuolellaan — heidän välillään oli neljäkymmentä jalkaa pingottunutta köyttä — Smoke ponnisteli yhtä ankarasti saadakseen rotkon seinämästä kiinni, ja ennen kuin syvyydestä kuuluva pauhu kuulutti siltavyöryn ennättäneen sinne oli Carson saavuttanut tasapainon, ja hänen ruumiinsa paino auttoi myös Smoken pääsemään omaksi herrakseen.
Kumpikin oli matalassa komerossa, mutta Smoken oli niin matala, että hän olisi liukunut syvyyteen, ellei köydestä olisi ollut hänelle hiukan apua. Hän makasi erään jäävallin kielekkeellä eikä voinut nähdä alas. Meni monta minuuttia, joiden kuluessa he tutkistelivat tilannetta. Pikkumies se ensiksi virkkoi:
"Pitäkää varanne!" — Ja minuuttia myöhemmin: "Jos saatatte kohottautua silmänräpäykseksi ja höllittää köyttä, voin minä kääntyä. Koettakaahan."
Smoke koetti ja riippui sitten jälleen köydessä.
"Voin tehdä sen", sanoi hän. "Sanokaa, milloin olette valmis, ja pitäkää kiirettä."
"Noin kolme jalkaa alempaa saan tukea kantapäilleni", sanoi Carson. "Se käy vilahduksessa. Oletteko valmis?"
Oli vaikea urakka liukua metrin verran alas, kääntyä ja pysähtyä; mutta vielä kovemmalle otti Smoken, sillä hänen oli edelleen maattava suullaan ja pysyteltävä asennossa, mikä kävi joka silmänräpäykseltä raskaammaksi hänen lihaksilleen. Hänestä tuntui melkein siltä, kuin hän olisi liukunut syvyyteen, kun köysi kiristyi ja hän näki seuralaisensa kasvot. Hän pani merkille toisen kasvojen keltaisen kalpeuden ja mietti, miltähän hänen oma ihonsa näytti.
"Ä-ä-älkää välit-täkö mi-mi-nusta", sanoi pikkumies hampaat kalisten. "En minä pelkää. Ne ovat vain minun ki-ro-tut her-mo-ni. Mi-mi-nuutin kuluttua olen ta-aas ta-sa-painossa."
Smoke näki hänen kyyröttävän hartiat polvien välissä, vavisten ja poissa suunniltaan, pitäen toisella kädellä köydestä, samalla kun hän toisessa olevalla puukolla hakkasi ja kaivoi jäähän koloja kantapäilleen.
"Carson", sanoi Smoke läähättäen, "te olette karhu, todellinen karhu."