"Se on totta, emmekä voi antaa heidän pettyä siinä", myönsi Shorty. "Mutta meillä on nyt edessämme kaksi epämiellyttävää tehtävää, joista toinen on kaksi kertaa epämiellyttävämpi toista. Toisen meistä on heti kiireen vilkkaa palattava Mucluciin uutta varastoa noutamaan. Toisen täytyy jäädä tänne hoitamaan noita sairaita vintiöitä, jolloin hänet hyvin todennäköisesti syödään."
Smoke arvioi heidän kulkemansa tien pituutta ja voimiaan. "Minä olen siellä huomisiltana", sanoi hän.
"All right", ilakoi Shorty. "Ja minä jään tänne syötäväksi."
"Mutta aion ottaa kalan kullekin koiralle", selitti Smoke, "ja yhden aterian itselleni."
"Hyvä, sen sinä totisesti tarvitsetkin, jos olet huomisiltana
Muclucissa."
Smoke selosti ohjelman, Carluk tulkitsi. "Tehkää tuli, oikein iso tuli", kuului loppulause. "Muclucissa on paljon Boston-miehiä. Boston-miehet ovat oikein hyviä. Boston-miehillä on paljon ruokaa. Viiden yön kuluttua minä palaan ja tuon ruokaa. Tämä mies tässä on nimeltään Shorty. Hän on minun oikein hyvä ystäväni. Hän jää luoksenne. Hän on mahtava herra — ymmärrättekö?"
Carluk nyökkäsi myöntäen.
"Kaikki ruoka jää tänne. Shorty jakaa ruokaa. Hän on mahtava herra — ymmärrättekö?"
Carluk tulkitsi, ja intiaanit nyökkäsivät päästäen käheillä äänillään hyväksyvän huudon.