"On kyllä", vastasi eräällä toisella lavitsalla oleva mies. "Ottakaa itsellenne. Täällä on suuria määriä. Varastovaja on sivuseinämällä. Menkää sinne."
Jokaisessa majassa, missä he illalla kävivät, oli tilanne samanlainen. Koko leiri sairasti keripukkia. Siellä kuului olevan kymmenkunta naista, mutta näitä ei näkynyt. Alkuaan siellä oli ollut yhdeksänkymmentäkolme miestä ja naista. Mutta kymmenen oli kuollut ja kaksi oli kadonnut äskettäin. Smoke kertoi tavanneensa heidät ja ilmaisi hämmästyksensä sen johdosta, ettei kukaan ollut käynyt etsimässä heitä edes sen pienen taipalen takaa, missä he olivat. Erikoisesti kummastutti häntä ja Shortya leirin asukasten saamattomuus. Heidän majoissaan vallitsi siivottomuus ja epäjärjestys. Ei mitään keskinäistä avuliaisuutta. Kullakin tuvalla oli omat huolensa ja koettelemuksensa, ja he eivät enää vaivautuneet edes kuolleitaan hautaamaan.
"Tämä on melkein kauheata", sanoi Smoke Shortylle. "Paljon heittiöitä ja laiskajaakkoja olen kyllä nähnyt, mutta en milloinkaan näin monta yhdellä kertaa. Kuulit, mitä he sanoivat. Eivät ole panneet rikkaa ristiin turhan takia. Minä lyön vetoa siitä, etteivät ne milloinkaan ole edes pesseet kasvojaan. Ei ole ihme, että ne ovat saaneet keripukin."
"Mutta kasvissyöjäinhän ei pitäisi saada keripukkia", tenäsi Shorty. "Suolaisen lihan syöjiinhän sen väitetään tarttuvan. Ja nämä eivät syö milloinkaan lihaa, eivät suolaista tai tuoretta eivätkä raakaa tai keitettyä."
Smoke pudisti päätään. "Tiedän sen. Ja senkin, että kasvisruoka parantaa keripukin. Mitkään lääkkeet eivät auta. Vihannekset, varsinkin perunat, ovat ainoa parannuskeino. Mutta muista eräs seikka, Shorty: tässä ei ole kysymys teoriasta, vaan tosiasiasta. Kaikilla näillä kasvissyöjillä on tosiaankin keripukki."
"Se on tarttuvaa."
"Ei, sen verran lääkärit kyllä tietävät. Se ei tartu. Se tulee itsestään. Keripukin saa, jos verestä puuttuu tiettyjä kemiallisia aineksia, eikä näitä kemiallisia aineksia saada pulvereista ja lääkepulloista, vaan vihanneksista."
"Mutta nämä ihmiset eivät syö mitään muuta kuin ruohoja", murahteli Shorty. "Ja kumminkin heillä on tauti — pahimmassa asteessaan. Se osoittaa, että sinä olet väärässä, Smoke. Sinä puolustat teoriaa, mutta tässä on tosiseikka, mikä lyö teoriasi kerrassaan laudalta. Keripukki on tarttuvaa, siksi nämä kaikki ovat sen saaneet, ja päällepäätteeksi kirotun tarttuvaa. Mekin molemmat sen saamme, jos pitkitämme tätä maleksimistamme täällä leirissä. Huh-huh! Minä aivan jo tunnen basillien ryömiskelevän ruumiissani."
Smoke nauroi epäilevästi ja koputti erään majan oveen. "Täällä on varmaankin asiat samalla kannalla", sanoi hän. "Tulehan mukaan siitä. Meidän on tutustuttava tilanteeseen."
"Mitä haluatte?" kuului terävä naisenääni.