"Kenet? Minutko?" huudahti Shorty. "Minä kieltäydyn."
"Et, sen jätät tekemättä. Minä olen apunasi, tietenkin, sillä se ei tule olemaan leikintekoa. Meidän on puhallettava heihin vauhtia. Aluksi heidän on haudattava kuolleensa. Voimakkaimmat valitsemme hautausjoukkoon, lähinnä voimakkaimmat polttopuita peräämään — ne näet ovat maanneet vilttiensä sisässä puita säästääkseen — ja niin edespäin. Sitten kuusenhavuteetä! Sitä emme saa unohtaa. Kaikki vanhat kullankaivajat pitävät sitä tepsivänä."
"Hyvä on, kyllä heillä pian on kuusenhavujen keruuta", naurahteli
Shorty. "Elleivät he sen sijaan ammu meitä."
Seuraavina tunteina oli kotitarkastus jokaisessa hökkelissä, joita oli kaikkiaan kolmattakymmentä. Kaikki ampumatarpeet, kaikki pyssyt ja revolverit takavarikoitiin.
"Pystyyn, raajarikot!" komenteli Shorty. "Yks kaks tänne kaikki ampuma-aseet. Tarvitsemme niitä."
"Kuka käskee?" kysyttiin ensimmäisessä majassa.
"Kaksi dawsonilaista lääkäriä", vastasi Shorty. "Ja heitä on toteltava.
Pitäkää kiirettä, ja ampumatarpeet myös esiin."
"Mitä te niillä teette?"
"Puolustaudumme säilykepurkkisotajoukkoa vastaan, joka hyökkää tänne laaksoon. Ja ilmoitan teille näin etukäteen, että tänne tulvii pian myös kuusenhavuteetä. Liikuttakaahan luitanne."
Eikä se ollut kuin alkua. Miehet pakotettiin hyvällä tai pahalla nousemaan makuulavitsoiltaan ja pukeutumaan. Smoke valitsi hautausjoukolle keveimpiä töitä. Toisen joukon käskettiin hankkia puita hautojen sulattamiseksi jäätyneeseen maahan. Kolmas joukko sai hakata halkoja, joita puolueettomasti jaettiin jokaiseen majaan. Ne, jotka olivat liian heikkoja ulkotöihin, pantiin tupia puhdistamaan ja vaatteita pesemään. Muuan työjoukko kantoi leiriin kuusenhavutaakkoja, ja jokaisella kamiinalla keitettiin kuusenhavuteetä.