Tilanne oli vaikea, katselivatpa Smoke ja Shorty sitä miltä taholta tahansa. Runsaasti kolmekymmentä, joissa taudin voima oli hirveä, täytyi jättää vuoteisiinsa, kuten molemmat kumppanukset kauhukseen huomasivat, ja muuan nainen Laura Sibleyn majassa kuoli. Ankarat toimenpiteet olivat välttämättömät.

"Minä en hevin lyö sairasta miestä", puheli Shorty nyrkit uhkaavasti ojossa. "Mutta minä pieksäisin hänet pelkäksi sinelmäksi, jos vain voisin siten hänet parantaa. Pystyyn joka sorkka ja turkki niskaan — ja sukkelasti, tai minä isken niin, että tähdet silmissä tanssivat!"

Kaikki puuskuttivat, huokailivat ja itkivät, ja kyynelkarpalot jäätyivät heidän poskilleen, samalla kuin he ahersivat ja uurastivat, ja oli ilmeistä, että heidän tuskansa eivät olleet teeskenneltyjä. Tilanne oli epätoivoinen, ja Smoken sairaanhoito oli hevosparannusta.

"Jo riittää", sanoi Smoke kello kolmelta iltapäivällä. "Lopettakaa nyt. Menkää lepäämään. Vointinne on nyt ehkä hyvin huono, mutta huomiseksi se paranee. Ei ole helppo parantaa itseään, mutta minä aion parantaa teidät."

"Liian myöhään", nauroi Amos Wentworth kylmästi Smoken ponnistuksia.
"Heidän olisi pitänyt aloittaa tämä jo viime syksynä."

"Tulkaa mukaan", vastasi Smoke. "Ottakaa nämä molemmat sangot. Te ette voi väittää itseänne sairaaksi."

Kolmisin he kulkivat tuvasta toiseen ja antoivat jokaisen potilaan imeä nahkaansa puoli litraa kuusenhavuteetä. Se ei ollut helppoa.

"Teidän on viisainta heti ruveta ajattelemaan, että tarkoitamme teidän parastanne", sanoi Smoke ensimmäiselle vastaantenääjälle, joka makasi selällään ja murahteli yhteenpurtujen hampaittensa välitse. "Autahan, Shorty." Smoke tarttui potilasta nenään ja antoi hänelle iskun leukaan, niin että suu avautui. "Nyt, Shorty, kaada tee hänen kurkkuunsa."

"Ensi kerralla se käy helpommin", lohdutti Smoke uhria ja kurotti kättään viereisessä vuoteessa olevan miehen nenää kohti.

"Me teemme tämän kuusenhavuteekierroksen neljästi päivässä, ja teitä on kahdeksan sellaista, joiden on juotava joka kerralla", sanoi Smoke Laura Sibleylle. "Niin ettei meillä ole aikaa tuhlata tuhmuuksien kuuntelemiseen. Juotteko vai onko minun tartuttava nenäänne?" Hän liikutteli kaunopuheisesti peukaloaan ja etusormeaan naisen nenän lähettyvillä. "Se on kasviainetta, niin ettei teidän tarvitse yökkäillä."