Laura Sibley epäröi. Hän mutisi pelkäävänsä.
"No?" sanoi Smoke käskevällä äänellä.
"Minä … minä otan", vikisi nainen. "Mutta pian!"
Sinä iltana Smoke ja Shorty paneutuivat levolle uupuneempina kuin raskaimpienkaan tavallisten työpäivien jälkeen.
"Tämä meno aivan ellottaa minua", kertoi Smoke. "On kauheata kiusata heitä kuten nyt teemme. Mutta liikunto on ainoa tepsivä parannuskeino, ja sitä on harjoitettava reippaasti. Toivoisin, että meillä olisi säkillinen raakoja perunoita."
"Sparkins ei kykene jatkamaan astiainpesua", sanoi Shorty. "Häneen koskee niin, että kylmä hiki peittää hänet. Minun täytyi kantaa hänet lavitsalleen, niin avuton hän oli."
"Kunpa meillä vain olisi raakoja perunoita", jatkoi Smoke. "Näissä säilykkeissä ei ole mehua, sitä mikä antaa voimia. Kaikki elähdyttävä on haihtunut pois."
"Ja ellei nuori Jones Brownlowin tuvassa heitä henkeään tänä yönä, saa minut noitua nahkiaiseksi."
"Älähän nyt kumminkaan niin synkisty", lohdutti Smoke.
"Ja sitten saamme tietenkin haudata hänet", vastasi toinen vastenmielisyyttä ilmaisevalla äänellä. "Se poika on aivan inhottava, sanon minä…"