"Wentworth on sika", kuului Shortyn tuomio, kun Smoke kertoi hänelle epäluuloistaan.
"Samoin Laura Sibleykin", sanoi Smoke. "Hän uskoo miehellä olevan perunoita, mutta hän vaikenee siitä ja koettaa päästä vain itse niistä osalliseksi."
"Mutta ukkeli ei anna vietellä itseään?" Shorty uhrasi muutamia mehukkaimpia voimasanojaan syntiselle ihmisluonteelle. "Kalvakoon keripukki heitä haudassakin — sellaista palkkaa toivotan heille Herraltamme, jota paitsi lähden nyt heti Wentworthin hökkeliin ja möyhennän hänet pehmeäksi."
Mutta Smoke äänesti valtioviisauteen turvautumisen puolesta. Illalla, kun leiri voihki ja nukkui tai voihki eikä nukkunut, hän astui Wentworthin pimeään tupaan.
"Kuulkaahan, Wentworth", sanoi hän. "Minulla on tässä pussissa tuhannen dollarin kultahiekka. Olen tämän maan rikkaita miehiä, ja minulla on varaa toteuttaa päähänpistoni. Minua säälittää näiden sairasten kurjuus. Pankaa yksi raaka peruna käteeni, ja kultahiekka on teidän. Kas tässä, ottakaa."
Ja Smoke aivan ihastui, kun Amos Wentworth ojensi pimeässä kättään ja otti kullan. Smoke kuuli hänen kaivelevan huopiaan ja tunsi sitten kädessään esineen, joka ei ollut raskas kultapussi, vaan aivan selvästi peruna, kananmunan kokoinen ja vielä lämmin toisen käden kosketuksesta.
Smoke ei jättänyt asiaa aamuun. Hän ja Shorty odottivat kahden huonoimman potilaansa kuolevan millä hetkellä tahansa, ja niiden luokse he kiiruhtivat. Tuhannen dollarin peruna oli survottu muhennokseksi, kuorineen ja siinä olevine multanokareineen — ja tätä paksua nestettä he tiputtivat muutaman pisaran kerrallaan niihin kauheannäköisiin reikiin, jotka olivat ennen olleet suun nimisiä. Koko yön Smoke ja Shorty valvoivat vuorotellen antamassa perunavalmistetta sairaille, hieromassa heidän hirveiksi turvonneita ikeniään, joissa hampaat olivat putoamaisillaan, ja pakottivat heidät nielemään jok'ainoan pisaran tuota kallisarvoista elämännestettä.
Seuraavana iltana oli kummankin potilaan tila parantunut ihmeellisesti, melkein uskomattomasti. Kun perunavalmiste neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluttua loppui, he olivat täydellisesti välttäneet vaaran, jos kohta olivatkin kaikkea muuta kuin terveitä.
"Kuulkaahan, mitä aion tehdä", sanoi Smoke Wentworthille. "Minulla on rahoja tallennettuna tässä maassa, ja minun maksuosoitukseni kelpaavat missä tahansa. Maksan teille viisisataa dollaria jok'ainoasta perunasta viidenkymmenentuhannen dollarin kokonaissummaan asti. Sillä saa sata perunaa."
"Onko siinä kaikki kultahiekkanne?" kysyi Wentworth.