"Kilpaa keskenämme. Ihan ihkasen varmasti. Se eukko on miehen vaimo, ja ne asuvat kummulla sairaalan takana. Minä olisin saanut ne kahden dollarin kappalehinnalla, ellet sinä olisi pistänyt sormiasi väliin."
"Samalla hinnalla olisin minäkin saanut", nauroi Smoke, "jos olisit pysynyt nahoissasi. Mutta se on aivan yhdentekevää. Nyt me tiedämme olevamme markkinain herroina. Se on pääasia."
Shorty käytti seuraavan tunnin kirjallisiin töihin: tuhenteli lyijykynännykeröllä kolme vuotta vanhan sanomalehden reunoja, ja mitä mutkikkaampia ja kuvakirjoituksellisempia hänen numeronsa olivat, sitä kirkkaammin hänen näkötaulunsa paistoi.
"Siinä se nyt on", sanoi hän lopuksi. "Mahtavaa! Uskotko. Annahan minun lukea lopputulos. Sinulla ja minulla on nyt yhteensä täsmälleen yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kolme kananmunaa. Ne maksavat meille pilkulleen kaksituhatta seitsemänsataa kuusikymmentä dollaria, jos laskemme yhden kultahiekkaunssin kuudeksitoista dollariksi emmekä peri palkkaa hankkimisajasta. Jos annamme Wildwaterin maksaa kymmenen dollaria munasta, ansaitsemme kuusituhatta yhdeksänsataaseitsemänkymmentä dollaria puhdasta. Voimme sanoa sitä aritmetiikaksi, jos joku tulee kysymään sinulta sen nimeä. Ja minä saan puolet! Anna minun puristaa kättäsi, Smoke. Olen niin kiitollinen, että kiitollisuus kuohuu kuolana suustani."
IV.
Kello yhdentoista aikaan Smoke havahtui makeimmasta unestaan ravisteluun ja näki Shortyn, jonka turkki uhosi raikasta pakkasta ja käsi tuntui puistattavan kylmältä, kun se kosketti hänen poskeaan.
"Mitä sinä nyt?" murahti Smoke. "Onko Sallyn viimeinenkin karva lähtenyt?"
"Mitä vielä! Mutta olen kuullut hyviä uutisia, joilla haluan sinua ilahduttaa. Tapasin Slavovitshin. Tai Slavovitsh tapasi minut, sillä hän se aloitti puheen. Hän sanoi minulle: 'Tahtoisin puhua kanssanne niistä kananmunista. Kukaan ei tiedä, että olen myynyt ne teille. Mutta jos haluatte tehdä hyviä kauppoja, niin annan teille hyödyllisen tiedon.' Ja sen hän teki, Smoke. Entä millaiseksi luulet sitä hyvää uutista?"
"Jatka. Anna kuulua."
"Ehkäpä se kuulostaa hiukan uskomattomalta, mutta sen hyvyyden alkujuuri on — Wildwater Charley. Hän tahtoo ostaa munia. Hän tuli Slavovitshille ja tarjosi viittä dollaria munasta, ja ennen kuin läksin, hän oli korottanut tarjouksensa kahdeksaan. Mutta Slavovitshilla ei ole ainoatakaan kananmunaa. Loppuponneksi Wildwater pamautti Slavovitshille iskevänsä hänet hengiltä, jos hän vain saa tietää Slavovitshin piilottaneen kananmunansa. Slavovitshin täytyi tunnustaa myyneensä kananmunansa, mutta ostajan nimeä hän ei sanonut voivansa ilmaista.