"Slavovitsh pyysi lupaa saadakseen sanoa Wildwaterille, kuka oli munat ostanut. 'Shorty', sanoi hän minulle. 'Wildwater tulee luoksenne juoksujalkaa. Saatte hänet maksamaan kahdeksan dollaria.' — 'Vai kahdeksan dollaria, ei sitten vaikka mikä olisi!' sanoin. 'Hän saa pulittaa kymmenen, ennen kuin annan.' Joka tapauksessa sanoin Slavovitshille miettiväni asiaa ja ilmoittavani hänelle varhain huomisaamuna. Luonnollisesti annamme hänen kertoa sen Wildwaterille. Vai mitä?"
"Tietenkin, Shorty. Mene Slavovitshille ensitöiksesi aamulla. Anna hänen selittää Wildwaterille, että sinä ja minä olemme yhtiömiehinä liikkeessä."
Aamulla Smoke tapasi taas Lucille Arralin A. C-yhtiön myymälässä.
"Nyt se pyörii", riemuitsi Smoke. "Nyt se pyörii. Wildwater on ollut Slavovitshilla ja koettanut ostaa ja kiristää häneltä kananmunia. Ja nyt on Slavovitsh kertonut hänelle, että Shorty ja minä omistamme trustin."
Lucille Arralin silmät säteili riemua. "Minä lähden heti aamiaiselle", huudahti hän. "Ja tilaan munia tarjoilijalta, ja kun niitä ei ole, tulen niin murheelliseksi, että kivikin heltyisi säälistä. Ja Wildwater on luonnollisesti ollut Slavovitshin luona ja koettanut ostaa trustin. Olkaa lujina ja pitäkää hinta korkeana. Minä en tyydy kymmentä dollaria vähempään enkä anna teille, Smoke, milloinkaan anteeksi, jos myytte halvemmalla."
Puolenpäivän aikaan Shorty kattoi pöydälle aterian ystävysten tuvassa: vadin papuja, kaksi kahvimukia, hapanta leipää, läkkirasian voita ja toisen säilykekermaa, höyryävän vadin hirven- ja sianlihaa ja kulhon kuivattuja persikoita, minkä jälkeen hän huusi: "Ruoka on odottamassa. Silmäisepä silti ensin Sallyä."
Smoke laski kädestään valjaat, joita oli valmistamassa, avasi oven ja näki Sallyn ja Brightin ilolla ja riemulla häätävän valta-alueeltaan naapurimajan sissiretkelle lähteneitä ajokoiria. Mutta hän näki muutakin, mikä sai hänet kiireesti sulkemaan oven ja rientämään kamiinan ääreen. Hirven- ja sianlihan jäljeltä vielä kuuman paistinpannun hän asetti jälleen tulelle. Pani siihen tukevan kimpaleen voita, otti kananmunan ja naksautti sen rikki antaen sisällyksen valahtaa sähisevään pannuun. Hänen tarttuessaan toiseen munaan Shorty tuli väliin, ja kävi kiivaasti häntä käsivarteen, koveten:
"Mitä sinä teet?"
"Paistan munia", selitti Smoke, samalla kun hän naksautti toisen munan rikki ja sysäsi Shortyn käden syrjään.
"Oletko sairas?" kysyi Shorty huolissaan, kun Smoke valutti pannuun kolmannen munan. "Vai oletko aivan järjiltäsi? Sinä olet jo tuhlannut kolmenkymmenen dollarin kananmunat!"