"Kohta, kuudenkymmenen", vastasi Smoke ja löi rikki neljännen. "Pois tieltä, Shorty. Wildwater nousee par'aikaa mäkeä ja on viiden minuutin kuluttua täällä."
Shorty veti syvän ymmärtämyksen henkäyksen ja istui pöydän ääreen. Kun odotettu kolkutus kuului ovelta, istui Smoke vastapäätä ystäväänsä, ja kummankin lautasella tuoksui kolme paistettua munaa.
"Sisään!" huusi Smoke.
Wildwater Charley, lujatekoinen nuori jättiläinen, lähes kuusi jalkaa pitkä ja yhdeksänkymmentä kiloa painava, tuli tupaan ja pudisti heidän kättään.
"Istukaa pöytään, Wildwater", pyysi Shorty. "Paista muutamia munia vieraallemmekin, Smoke. Lyön vetoa siitä, ettei hän ole syönyt munia kokonaiseen iäisyyteen."
Smoke tyhjensi vielä kolme munaa paistinpannuun ja toi ne muutaman minuutin kuluttua vieraalle, joka katseli niitä niin merkillisen synkin silmäyksin, että Shorty myöhemmin tunnusti pelänneensä Wildwaterin pistävän ne taskuunsa ja marssivan matkoihinsa.
"Yhdysvaltain keikarit eivät voi ruoka-asioissa olla vaativaisempia kuin me", virkkoi Shorty. "Tässä me kolme nyt istumme ja pistämme poskeemme yhdeksänkymmenen dollarin munat silmääkään räpäyttämättä."
Wildwater silmäili nopeasti katoavia munia ja näytti kivettyneeltä.
"Olkaa hyvä ja syökää", kehotti Smoke.
"Ne … ne eivät ole kymmenen dollarin arvoisia", sanoi Wildwater hitaasti.