"Tiesin kyllä tuomitsevani teitä väärin", selitti Shorty jalomielisesti. "Tiesin, ettette voisi tehdä niin halpamaista tekosta."
"No niin, mitäpä sitä enää muistelemme, Shorty", sanoi Wildwater anteeksiantaen. "Tiedätte nyt, miksi haluan kananmunia. Minun on välttämättä saatava niitä."
"Haluatteko kananmunia yhdeksällätuhannella kuudellasadalla kahdellakymmenellä dollarilla?" kysyi Shorty.
"Teette tietenkin pilaa", tiuskaisi Wildwater vihastuen.
"Teemme kauppaa", vastasi Smoke. "Ette kai luule meidän kiertelevän munia ostamassa vain liikuntoa saadaksemme?"
"Kuulkaa nyt järjen sanaa", pyysi Wildwater. "Haluan vain pari tusinaa. Annan teille kaksikymmentä dollaria kappaleesta. Mitä minä tekisin kaikilla muilla munilla? Olen vuosikausia elänyt tässä maassa näkemättäkään kananmunia, ja aion täst'edeskin läpäistä ilman niitä."
"Ei teidän tarvitse tästä sielunrauhaanne kadottaa", neuvoi Shorty. "Ellette niitä halua, niin sillä selvä — puhelkaamme muusta. Emme me aiokaan niitä väkisin teille työntää."
"Mutta minun on saatava niitä", valitti Wildwater.
"Silloin tiedätte, paljonko ne maksavat — yhdeksäntuhatta kuusisataakaksikymmentä dollaria, ellen ole laskenut väärin."
"Mutta ehkä niistä ei ole mitään hyötyä", väitti Wildwater. "Ehkä neiti Arral ei enää pidäkään kananmunista."