"Tässä ovat numerot", ilmoitti hän riemuiten. "Ansaitsemme kaksitoistatuhatta yhdeksänsataa seitsemänkymmentä dollaria. Emmekä ole tuottaneet Wildwaterille pienintäkään vahinkoa. Hän saa neiti Arralin. Lisäksi hän saa kaikki munat. Joka puolella tulvii voittoja. Kukaan ei menetä."
"Myös Gautereaux ansaitsee kaksikymmentäneljätuhatta", nauroi Smoke, "vähennettynä tietenkin munien hinnalla ja rahtikuluilla. Ja jos Wildwater jatkaa trustinpitoa, voi hänkin etuilla samoilla kananmunilla."
Katsellessaan ulos kello kahdelta Shorty näki Wildwaterin nousevan mäkeä. Sisään tultuaan tämä oli pirteä ja liikemiesmäinen. Hän riisui isot karhunnahkaturkit yhtään, ripusti ne naulaan ja istuutui pöydän ääreen.
"Tuokaa nyt tänne kananmunanne, senkin rosvot", aloitti hän. "Ja jos tiedätte mitä rauhaanne kuuluu, niin älkää ikipäivinä hiiskahtakokaan minulle kananmunista."
He ajoittivat alkuperäisen trustin järjestämättömästä varastosta, ja kaikki kolme laskivat. Heidän ehdittyään kahteensataan Wildwater naksautti äkkiä munaa pöydän syrjään ja raotti sitä taitavasti peukaloillaan.
"Ohoh, älkäähän nyt!" kuulutti Shorty vastalauseeksi.
"Muna on minun, vai mitä?" tiuskaisi Wildwater. "Maksanhan siitä kymmenen dollaria. Mutta en lainkaan halua ostaa sikaa säkissä. Kun pulitan kymmenen dollaria munasta, haluan myöskin tietää, mitä minä saan."
"Jos suostutte, syön minä sen", ehdotti Shorty ivallisesti.
Wildwater tarkasti ja haisteli ja pudisti päätään.
"Ei Shorty, syöntinne saa jäädä. Tämä on hyvä muna. Antakaahan tänne kannu. Aion syödä sen illalliseksi."