"Luonnollisesti myydäkseni."
"Mutta muitten ihmisten pääruuvit eivät ole yhtä höllällä kuin
Sandersonin ja sinun."
"Ehkeivät samat ruuvit, Shorty. Aion ostaa tämän kaupunkialueen, paloitella sen pikkupalstoihin ja myydä ne Dawsonin viisaille ihmisille."
"Hm. Koko Dawson nauraa vielä sinulle, minulle ja kananmunille. Aiotko jälleen ruokkia heidän naurunhimoaan?"
"Aion."
"Mutta se on kirotun kallista iloa, Smoke. Autoin sinua naurattamaan heitä munajutussa, ja minun nauruosani maksoi lähes kymmenentuhatta dollaria."
"Ali right. Ei sinun tarvitse tähän puuttua. Silloin saan itse kaiken voiton. Mutta autettava sinun on minua kumminkin."
"Sen minä tietenkin teen. Ja sitten ne nauravat vielä enemmän minun kustannuksellani. Mutta tällä kertaa en luovuta omaisuudestani unssiakaan. — Paljonko Sanderson pyytää? Pari sataa, vai?"
"Kymmenentuhatta. Mutta koetan saada viidellä."
"Sisään!" kuulivat he oveen koputettuaan Dwight Sandersonin vihaisesti huutavan, ja tupaan tullessaan he näkivät ukon hääräilevän selkä kumarassa lieden ääressä survoen säkkikangaskaistaleeseen käärittyjä kahvipapuja.