Tämän puheensa kestäessä Smoke puristi lämpimästi hyvästiksi heidän kättään. Puhuen ja kättä puristaen hän perääntyi tupaan ja sulki oven.
Ulos jääneet katselivat toisiaan ja nyökkäsivät merkitsevästi.
"Näittekö hänen polvensa?" kuiskasi Saltman.
"Totta kai, ja hänen olkapäänsä. Hän oli ollut kaivoskuilussa." Puhuessaan Wildwater tarkasteli muuatta lumen peittämää kurua, kunnes hänen silmänsä pysähtyivät tiettyyn kohtaan ja hän päästi vihellyksen. "Katsokaahan tuonne, Bill. Näettekö, mitä tarkoitan? Eikö siinä ole koeleikkaus? Ne ovat etsineet kultaa! Ja tarkastakaahan kumpaakin puolta — näette, miten lumi on poljettu. Siinä on kaivossuoni, aivan varmasti."
"Ja katsokaahan, kuinka leveä se on!" huudahti Saltman. "Lyön vetoa siitä, että he ovat tehneet täällä hyvät kaupat."
"Mutta katsokaahan, mikä väenpaljous on jäällä", sanoi Saltman ja ojensi kättään. "Koko Dawson näyttää olevan jalkeilla."
Wildwater näki, että koko tie oli mustana väkeä aina etäiselle Dawsonin rannalle, missä taas loputon ihmisvirta vyöryi alas rantaäyrästä.
"Minä tarkastan hiukan tuota koekaivantoa, ennen kuin ne ennättävät tänne", sanoi hän ja alkoi nopeasti kiivetä maavieremän kuvetta.
Mutta nyt avautui hirsimajan ovi, ja sen kumpikin isäntä astui ulos.
"Hei!" huusi Smoke. "Minne olette menossa?"