Shorty, joka oli kavunnut jyrkälle kallionnyppylälle, tarkasteli asiantuntijan ilmein aluetta, jonka he olivat vallanneet.
"Tämä näyttää todellakin oikealta suonelta", sanoi hän. "Ammattimies voisi melkein viitoittaa sen uran lumeen. Tämä voi peijata ketä tahansa. Pinta vyörykivisirujen peittämä — entä maa pinnan alla? Näyttää kaikin puolin oikealta, vaikk'ei olekaan oikeata."
Kun jokitietä kulkeneet miehet pääsivät perille, he tapasivat majan suljettuna. Bill Saltman, joka kulki etumaisena, hiipi ovelle, kuunteli ja viittasi sitten Wildwater Charleyn luokseen. Sisältä kuului raskasta taakkaa nostavan vintturin vingunta. He odottivat ja kuulivat vihdoin sangon kolahtavan kiviin. Neljästi he kuulivat sen uudistuvan seuraavan tunnin kuluessa. Sitten Wildwater koputti oveen. Tuvasta kuului hiljaista, varovaista puhetta, sitten seurasi äänettömyys, kuiskailtiin vielä salaperäisemmin, ja viiden minuutin kuluttua läähättävä Smoke raotti ovea ja kurkisti ulos. He näkivät soraa ja pieniä kivensiruja hänen kasvoillaan ja paidallaan. Hänen tervehdyksensä oli epäilyttävän ystävällinen.
"Odottakaahan silmänräpäys, niin tulen ulos", sanoi hän.
Hän veti kintaat käteensä, puikahti oven raosta ulos ja jäi seisomaan vieraitten eteen. Nämä huomasivat heti, että hänen paitansa oli likainen ja tomuinen olkapäiltä ja että hänen päällyshousujensa polvenkohdissa oli vielä soran merkkejä, joita oli nopeasti koetettu harjata pois, siinä kumminkaan kunnolla onnistumatta.
"Hieman varhainen vierailuaika", huomautti hän. "Oletteko metsästysretkellä?"
"Olemme tosiaankin, Smoke", sanoi Wildwater tuttavallisesti. "Ja te voisitte hyvin olla hiukan avomielisempi. Teillä on täällä jotakin…"
"Jos olette munia vainuamassa…", aloitti Smoke.
"Oh, kas niin, unohtakaa se. Olemme liikeasioilla."
"Vai niin, aiotteko ostaa tontteja?" Smoke lasketti kokonaisen sanatulvan. "Täällä on helkkarin hienoja tontteja. Mutta ymmärrätte tietenkin, ettemme voi myydä vielä. Kaupunkialuettamme ei ole vielä tarkistettu. Tulkaa ensi viikolla, Wildwater, niin näytän teille jonkin verrattoman rauhallisen ja hiljaisen paikan, jos haluatte asettua tänne asumaan. Ikävää, etten voi kutsua teitä tupaan, sillä Shorty — hm, tehän toki tunnette hänet. Hän on laisensa. Hän sanoo asettuneensa tänne nauttimaan levosta ja rauhasta, ja nyt hän vetää unia. En haluaisi herättää häntä mistään hinnasta."