"Nyt", kuiskasi hän puolta tuntia myöhemmin. Smoke pyöritti vintturia hitaasti, lakkasi muutaman minuutin kuluttua, tarttui mullalla täytettyyn peltisankoon ja veti sitä kolistaen ja rämistäen pitkin heidän tupaan tuomiaan kiviröykkiöitä. Sitten hän sytytti savukkeen peittäen tulitikkulaatikkoa kouriinsa.
"Niitä on kolme", kuiskasi Shorty. "Olisitpa nähnyt ne! Kun rymyytit sankoa, saattoivat ne tuskin pysyä paikoillaan. Nyt on eräs ikkunassa ja koettaa nähdä läpi."
Smoke takoi taltalla kivijärkälettä, jonka oli asettanut kolminkertaiselle säkkikangaspehmikkeelle.
"Verratonta, verratonta", voihki Shorty ihastuneena. Hän hiipi hiljaa tirkistysreiälle. "Ne seisovat aivan yhdessä, ja erotan melkein niiden puheen."
Ja kello neljään kesti samaa menoa: viiden minuutin väliajoin "hinattiin" sanko "kaivoksesta", ja vintturi vinkui tyhjää pyöriessään. Sitten katosivat kuuntelijat pihalta, ja Smoke ja Shorty panivat maata.
IV.
Päivän valjettua Shorty tarkasteli mokkasiinin jälkiä. "Pitkä Bill Saltman oli eräs niistä", selitti hän. "Katsohan, tuollaiset isot jäljet!"
Smoke vilkaisi alas joelle. "Valmistaudu vieraita vastaanottamaan.
Tuolla jäällä on jo kaksi tulossa."
"Hm. Odotahan siksi, kunnes Breck on suorittanut rekisteröinnin kello kymmeneltä. Silloin tulee kaksituhatta."
"Ja jok'ainoa meluaa 'valtasuonesta'", nauroi Smoke. "Klondyke-löytöjen lähde vihdoinkin keksitty!"