Puheenjohtaja. Sihteeri.
NAISEN ARVOITUS
I.
"No, senhän tosin olen nähnyt, ettet sinä ylettömän ankarasti ole ponnistellut avioliiton satamaan", tokaisi Shorty jatkoksi keskusteluun, joka muutamaa minuuttia varhemmin oli katkennut.
Smoke, joka istui makuuturkillaan ja tutki vastaanhangottelumurinasta huolimatta hankeen kellistämänsä koiran käpäliä, ei vastannut. Shorty silmäili terävästi kumppaniaan.
"Katselehan revontulia", jatkoi hän. "Eivätkö ne näytä melkein säädyttömiltä? Ne muistuttavat käärmetanssijatarta, joka nostelee helmojaan ja vaihtaa joka tuokiossa väriään. Parhaatkin naiset ovat pinnallisia, milloin ne eivät ole suorastaan löylynlyömiä. Ne ovat kuin kiljuvat jalopeurat tai ulvovat hyeenat vainotessaan miespoloista, johon ovat silmänsä iskeneet."
Shortyn yksinpuhelu katkesi taas. Smoke antoi koiralle korvapuustin, kun se koetti purra hänen kättään, ja tarkasteli edelleen sen haavoittuneita, veristäviä käpäliä.
"Hm", jatkoi Shorty, "minä en ehkä olisi päässytkään naimisiin, vaikka olisin halunnutkin. Mutta kenties olisin saattanut joutuakin naimisiin, ellen olisi ottanut ja laputtanut erämaihin. Tahdotko tietää, mitä saan kiittää pelastuksestani? Vahvoja keuhkojani. Minä painelin pakoon kuin villitty."
Smoke päästi koiran ja kääntyi tarkastamaan höyryäviä, kepakoille ripustettuja mokkasiinejaan. "Meidän on istuttava tässä paikoillamme huomispäivä suutaroimassa mokkasiineja", sanoi hän. "Hankiainen kuluttaa anturoita ihan vietävästi."
"Paras olisi jatkaa matkaa", tenäsi Shorty. "Meillä ei ole kylliksi muonaa paluumatkalle kääntyäksemme, ja meidän on tavattava joko peuroja tai valkeita intiaaneja helkkarin hopusti, muutoin saamme pistää poskeemme koiramme koipineen päivineen. Mutta kuka on edes koskaan nähnyt valkeita intiaaneja? Satua koko juttu! Smoke, meidän on tehtävä taivalta huomenna. Seutu on puti puhdas riistasta. Emme ole nähneet edes jäniksen jälkeä kokonaiseen viikkoon, kuten hyvin tiedät."