Pitkän hämärän aikana intiaanit eivät osoittaneet pienintäkään leiriytymisaikeen merkkiä. He jatkoivat kulkuaan sakenevassa pimeydessä taivaan isojen tähtien tuikkeessa, jota vihertävät revontulten liekit himmensivät. Smoken koirat havaitsivat ensiksi leirin äänet, höristivät korviaan ja alkoivat kiihkeästi haukkua. Sitten melu tunkeutui miestenkin kuuluville, välimatkan vaimentamana. Smoke avasi kellonsa kuoren ja havaitsi sormenpäillään tunnustellen, että se oli yksitoista. Miehet hänen ympärillään vilkastuivat. Jalat, jotka olivat nousseet kaksitoista tuntia yhteen menoon, nousivat nyt entistä reippaammin, kulku muuttui melkein juoksumarssiksi. Pimeän kuusiviidakon läpäistyään he tulivat lukuisain tulten loisteeseen ja keskelle äkkiä kiihtyvää hälinää. He olivat isossa leirissä.
Heidän mutkitellessaan metsästäjäleirin säännöttömissä kujissa hyökkäsi hälinä hyökyaaltona heidän kimppuunsa ja seurasi heitä: huutoja, tervehdyksiä, kysymyksiä ja vastauksia, kokkasanoja, joita sateli puoleen ja toiseen, susikoirien kiukkuista ärhennystä, kun ne pörhökarvaisten tykinammusten tavoin singahtelivat Smoken outoja koiria kohti, naisten torailua, lasten kirkunaa, nyt uusiin tuskiin herääväin sairasten voihkinaa — koko mieletön meteli, jollainen saattoi syntyä raakain, hillittömäin villien leirissä.
Kalikoilla ja kiväärintukeilla iskien Smoken seuralaiset hätistivät pois hyökkäävät koirat, samalla kun hänen omat koiransa, muristen ja ikenet irvessä, peläten vihollisten monilukuisuutta hiiviskelivät suojelijainsa jalkojen välissä karvat pörrössä, uhkaavan näköisinä.
He pysähtyivät nuotiolle, jonka ääressä Shorty kyyrötti parin nuoren intiaanin kanssa peuranlihakimpaleita paistaen. Kolme muuta nuorta intiaania, jotka makasivat turkeissaan kuusenhavuvuoteella, kohosivat istualleen. Shorty tuijotti tulen yli toveriinsa, mutta yhtä järkkymättömän vakavan näköisenä kuin intiaanit, ja jatkoi paistopuuhaansa pienintäkään elettä tekemättä.
"Mistä nyt tuulee?" kysyi Smoke hiukan kiivastuen. "Oletko kadottanut puhelahjasi?"
Vanha tuttu virnistys välähti Shortyn kasvoilla. "Enhän toki", vastasi hän. "Minä olen vain intiaani. Opettelen olemaan osoittamatta minkäänlaista mielenliikutusta. Milloin ne sieppasivat sinut?"
"Lähtösi jälkeisenä päivänä."
"Hm", sanoi Shorty, silmissään kujeellinen kimmellys. "Kiitoksia paljon vain — minä voin hyvin kuin kala vedessä. Meillä on tässä poikamiesleiri." Hän näytteli kädellään sen ihanuuksia: nuotiota, kuusenhavuvuoteita, peurannahkaverho ja kuusenhavuista ja pajunvarvuista punottuja tuulensuojustimia. "Ja tuossa näet poikamiehet." Nyt hän osoitti nuoria miehiä ja sokelsi näiden kielellä joitakin kurkkuääniä, jotka saivat miesten silmät säihkymään ja heidän valkeat hampaansa välähtelemään. "He ovat ihastuksissaan tulostasi, Smoke. Istuuduhan mokkasiinejasi kuivailemaan, minä puuhaan sinulle sillä välin vähän purtavaa. Enkös olekin koko peijakas kieltä oppimaan, vai mitä? Sinun on yritettävä samaa, sillä näyttää siltä, kuin saisimme jäädä kotvasen ajaksi tämän kansan keskuuteen. Täällä on kolmaskin valkea mies. Hänet siepattiin kuusi vuotta sitten. Muuan irlantilainen, jonka ne tapasivat Suuren Orjajärven tiellä. Danny McCan on miehen nimi. Hän on lyönyt tuumansa tukkuun erään intiaaninaisen kanssa. Heillä on jo kaksi lasta, mutta hän aikoo livistää heti tilaisuuden sattuessa."
Tämä oli ilmeisesti Smokelle määrätty paikka, sillä hänen seuralaisensa jättivät hänet koirineen sinne ja jatkoivat kulkuaan ison leirin keskustaan. Hänen puuhaillessaan jalkavarusteineen ja nieleskellessään kuumia lihamukareita Shorty jatkoi paistamista ja puheli:
"Tosiaankin, nyt me olemme vasta liisterissä, Smoke — vihoviimeisessä. Ja meidän on tehtävä kaikkemme päästäksemme pakoon. Nämä ovat villien intiaanien perikuvia. Ne eivät ole valkoisia, mutta niiden päällikkö on. Mies puhuu kuin hänen suunsa olisi täynnä kuumaa puuroa, ja ellei hän ole täysiverinen skotlantilainen, ei tässä maailmassa ole skotlantilaisia lainkaan. Hänen sanansa on kuninkaan käsky. Paina se mieleesi jo alusta. Danny McCan yritti laputtaa kuusi vuotta sitten. Danny on kaikin puolin kelpo mies, mutta hänessä ei ole kylliksi pontta. Hän tuntee täältä vievän tien, mutta hän ei ole tohtinut lähteä yksin taipalelle. Mutta kolmeen mieheen voimme yrittää. Naavaparta on mahtava pösö, mutta hän on kuitenkin vetelys."