"Mutta muistakaa", varoitti Smoke, "että ellei teidän onnistu tavata minua, jatkatte matkaanne Yukonille. Jos pääsette perille ajoissa, voitte palata kesällä minua vastaan. Jos voin, lähden silloin pakoon ja etsin teidät."
McCan, joka seisoi nuotionsa ääressä, viittasi katseellaan jyrkkää vuorta siellä, missä läntinen vuoriketju kohosi tasangosta.
"Näettehän sen", sanoi hän. "Etelärinteellä on pieni joki. Nousemme sitä myöten. Olemme siellä kolmantena päivänä. Jos vain löydätte joen, olette oikealla tolalla."
VI.
Mutta Smokella oli huono onni kolmantena päivänä. Nuoret miehet olivat muuttaneet matkasuunnitelmaansa, ja Shortyn ja McCanin taivaltaessa ylös jokea koirineen Smoke ja nuoret miehet olivat kuudenkymmenen mailin päässä koillisessa seuraamassa toisen lauman jälkiä. He palasivat isolle leirille monen päivän perästä hämärissä, tiheässä lumisateessa. Itkevä intiaaninainen karkasi erään nuotion äärestä Smokea kohti. Kirkuvin sanoin ja vihaa leimuavin silmin hän sadatteli Smokea ja osoitti hiljaista, turkkeihin käärittyä olentoa, joka makasi reessä, sillä äsken leiriin tuotuna.
Smoke saattoi vain aavistella, mitä oli tapahtunut, ja lähestyessään McCanin nuotiota hän valmistautui kuulemaan uusia kirouksia. Mutta sen sijaan hän näki McCanin itsensä istumassa tulen ääressä peuranlihaa halukkaasti ahmien.
"Minusta ei ole sotasankariksi", selitti McCan surkealla äänellä. "Mutta Shorty jatkoi matkaa, vaikka ne ovatkin hänen kintereillään. Hän tappeli kuin mielipuoli. Ne saavat kyllä hänetkin käsiinsä. Hänen on mahdoton päästä pakoon. Hän haavoitti kahta nuorta miestä; no, ne toipuvat kyllä. Mutta muuatta hän ampui keskelle rintaa."
"Tiedän sen", vastasi Smoke. "Tapasin juuri lesken."
"Snass tahtoo puhutella teitä", jatkoi McCan. "Hän on käskenyt. Niin pian kuin saavutte, on teidän mentävä hänen nuotiolleen. Minulla ei ole mitään hätää?! Ja te ette tiedä mitään, muistakaa se. Shorty läksi omalla uhallaan."
Snassin nuotiolla Smoke kohtasi Labiskween. Tyttö katseli häntä niin loistavin silmin, että hän kauhistui.