"Miten iloinen olen, ettette yrittänyt paeta", sanoi tyttö. "Nähkääs, minä…" Hän epäröi, mutta ei painanut katsettaan alas. Hänen silmissään loisti hehku, jonka synty oli selvä. "Minä sytytin tuleni ja tietenkin teidän tähtenne. Nyt se ihme on tapahtunut. Pidän teistä enemmän kuin kenestäkään muusta maailmassa. Enemmän kuin isästäni. Enemmän kuin tuhannesta Libashista ja Malkookista. Minä rakastan. Se on niin ihmeellistä. Rakastan kuin Francesca ja Isolde rakastivat. Nelisilmä oli oikeassa. Intiaanit eivät rakasta sillä tavalla. Mutta minun silmäni ovat siniset, ja minä olen valkoinen. Me olemme valkoisia, te ja minä."
Smokea ei oltu milloinkaan kosittu, eikä hän ollut tilanteen tasalla. Eikä kysymyksessä ollut edes kosinta. Hänen samanmielisyyttään pidettiin selviönä. Labiskwee oli niin täydellisesti eläytynyt asiaan, ja hänen silmänsä loistivat niin lämpimästi, että Smoke hämmästyi sitä, ettei tyttö kietonut käsiään hänen kaulaansa ja painanut päätään hänen olkaansa vasten. Sitten hän käsitti, että toinen viattomassa luonnonlapseudessaan ei tuntenut rakkauden ilmaisutapoja. Tytöllä ei ollut milloinkaan ollut tilaisuutta oppia niitä.
Mutta hän jatkoi puhettaan ja rakkauden suloisen taakan ylistämistä, ja samalla Smoke koetti saada tilaisuutta haavoittaakseen häntä totuudella. Ensin hän koetti kautta rantain, lievää tapaa etsien.
"Mutta kuulkaahan, Labiskwee", aloitti hän. "Oletteko varma siitä, että
Nelisilmä kertoi Paolon ja Francescan rakkaustarinan kokonaan?"
Tyttö löi kätensä yhteen ja nauroi autuaan luottavasti. "Niinkö, se on siis pitempi! Arvasinhan jo, että rakkaudesta voidaan sanoa paljon enemmän! Olen ajatellut paljon, sen jälkeen kun sytytin tuleni. Olen…"
Mutta samassa Snass astui yltyvästä lumipyrystä nuotiolle, ja Smoke menetti tilaisuutensa.
"Hyvää iltaa", murahti Snass synkästi. "Toverinne on tehnyt koko rötökset. Minua ilahduttaa, että olette ollut järkevämpi."
"Ettekö tahtoisi kertoa minulle, mitä on tapahtunut?" pyysi Smoke.
Hymyily, joka paljasti valkoiset hampaat takkuisen parran keskeltä, ei tuntunut ennustavan hyvää. "Kyllä, kyllä kerron sen teille. Toverinne on surmannut erään kansani miehen. Itkevä McCan-vätys pötki pakoon ensimmäisen laukauksen pamahtaessa. Hän ei yritä tämän jälkeen pakoa. Mutta metsästäjäni ovat toverinne jäljillä tuolla vuoristossa, ja he kyllä saavat hänet käsiinsä. Hän ei pääse milloinkaan Yukonin laaksoon. Ja te nukutte tästä lähtien minun nuotiollani. Ja nuorten miesten seurassa ei enää tehdä huviretkiä."