Uusi tilanne, johon Smoke joutui Snassin nuotiolla, oli pulmallinen. Hän oli entistä enemmän yksissä Labiskween kanssa. Tyttö oli niin rakastettava ja viaton, ja hänen rakkautensa teeskentelemätön suoruus oli aivan pelottava. Hänen katseensa uhkuivat rakkautta, jok'ainoa silmäys oli hyväily.
Sata kertaa Smoke kokosi kaiken miehuullisuutensa puhuakseen hänelle Joy Gastellista, ja sata kertaa hän havaitsi olevansa kurja raukka. Vaikeinta oli se, että Labiskwee oli niin lumoava. Vaikka Smoken itsehillintä heikkeni joka silmäykseltä, minkä he vaihtoivat keskenään, hän nautti jokaisesta silmäyksestä. Ensimmäisen kerran elämässään hän oppi nyt tuntemaan todellisen naisen, ja Labiskween sielu oli niin kirkas, niin pelottavan puhdas ja yksinkertainen, että hän ei jäänyt epätietoiseksi sen ainoastakaan salaisuudesta. Tytössä ilmeni koko sukupuolensa alkuvoimainen hyvyys, jota ei himmentänyt sovinnainen sivistys eikä itsesäilytyksen kuviteltu vaatimus. Smoke kertasi muistissaan Schopenhauerinsa ja tuli johtopäätökseen, että tuo pessimismin filosofi oli kaikkine sofismeineen väärässä. Oppia tuntemaan nainen siten kuin Smoke nyt oppi tuntemaan Labiskween — se oli heräämistä siihen tietoisuuteen, että naisvihan kaikki muodot ovat sairaalloisuuksia. Labiskwee oli ihana, mutta kuitenkin … hänen kasvojensa rinnalle sukelsi Joy Gastellin unohtumaton kuva. Joyssa oli itsehillintää, häveliäisyyttä, kaikki sivistyneen naisellisuuden pidättyväisyys, mutta vertailu Labiskweehin vain kirkasti hänen avujaan.
Ja Smoke teki huomioita omasta sieluntilastaan. Hän palautti mieleensä kaiken, mitä tiesi Joy Gastellista, ja hän tunsi rakastavansa häntä. Ja kumminkin Labiskwee lumosi häntä. Ja mitä muuta oli tämä lumoutumisen tunne kuin rakkautta? Hän ei keksinyt sille muuta nimeä. Se oli rakkautta. Ja hän järkähti sielunsa syvyyksiä myöten havaitessaan tämän taipumuksen moniavioisuuteen. San Franciscon ateljeissa hän oli kuullut väitteitä, että mies saattoi rakastaa kahta naista, vieläpä useampaakin samalla kertaa. Mutta hän ei ollut uskonut sitä. Miten hän saattoi sen uskoa, kun hän ei ollut sitä kokenut? Mutta nyt oli toisin. Hän rakasti todella kahta naista, ja vaikka hän useimmiten oli täysin varma siitä, että hän rakasti Joy Gastellia enemmän, tuli toisia hetkiä, joina hän varmasti tunsi rakastavansa Labiskweeta enemmän.
Myös Snass lisäsi tilanteen pulmallisuutta. Mikään ei jäänyt huomaamatta hänen terävältä katseeltaan, ja hän puheli merkitsevällä äänellä.
"Kukaan ei näe mielellään tyttärensä joutuvan naimisiin", sanoi hän Smokelle. "Ei ainakaan mies, jolla on mielikuvitusta. Se kiduttaa. Sen pelkkä ajatuskin kiduttaa. Mutta joka tapauksessa täytyy Margaretan, luonnon järjestyksen mukaan, jonakin päivänä mennä naimisiin."
Hän vaikeni hetkeksi, ja Smoke arvaili tuhannennen kerran Snassin tarinan salaisuutta.
"Olen armoton ja julma ihminen", jatkoi Snass. "Mutta laki on laki, ja minä olen oikeamielinen. Niin, tämän luonnonkansan keskuudessa minä edustan lakia ja oikeamielisyyttä. Kukaan ei voi nousta tahtoani vastaan. Olen myöskin isä, ja koko elämäni ajan on mielikuvitus ollut kirouksenani."
Smoke ei saanut tietää, minne tämä yksinpuhelu olisi saattanut johtaa,
sillä sen keskeytti silkkiteltasta helähtävä hopeankirkas nauru:
Labiskwee kisaili siellä vastasyntyneen susikoiranpennun kanssa.
Snassin kasvot värähtivät tuskasta.
"Minä jaksan sen kestää", mutisi hän synkästi. "Margaretan on mentävä naimisiin, ja hänen ja minun onnekseni te olette täällä. Nelisilmästä en paljoja toivonut. McCan oli niin mahdoton, että naitin hänet intiaaninaiselle, joka oli polttanut tultaan kahtenakymmenenä vuotena. Ellei teitä olisi, olisi se ollut intiaani. Libash olisi kenties tullut lastenlasteni isäksi."
Silloin Labiskwee tuli teltasta pentu kainalossa nuotiolle, kuin magneetin vetämänä, katsellakseen miestä silmät säteillen rakkautta, jota minkäänlainen sovinnaisuus ei ollut opettanut häntä kätkemään.