VIII.
"Kuulkaahan", virkkoi McCan. "Keväthankien aika on käsissä, ja jääkuori kattaa lumen. Nyt on otollinen lähtöaika, vaikka kevätmyrskyt raivoavatkin vuoristossa. Minä tunnen vuoriston. En yrittäisikään pakoa, ellei toverina olisi niin pystyvä mies kuin te."
"Mutta teistä ei ole lainkaan lähtijäksi", väitti Smoke. "Teistä ei ole tasa-astujaksi kenenkään kanssa. Selkärankanne on pehmeä kuin sulatettu ydin. Jos lähden, yritän yksinäni. Mutta maailma alkaa vähitellen haihtua mielestäni, ja ehkäpä en lähdekään. Peuranliha on hyvää, ja pian saapuu suvi ja lohiaika."
Snass sanoi: "Kumppaninne on kuollut. Metsästäjäni eivät häntä surmanneet. He löysivät hänen jäätyneen ruumiinsa ensimmäisessä kevätmyrskyssä vuorilla. Täältä on mahdotonta paeta. Milloin vietämme häitä?"
Ja Labiskwee puheli: "Minä pidän teitä silmällä. Teidän silmissänne ja kasvoissanne asuu levottomuus. Oi, minä tunnen niin hyvin teidän kasvonne. Teillä on pieni arpi kaulassanne, aivan korvan alla. Kun olette iloinen, kohoavat suupielenne. Kun olette synkissä ajatuksissa, ne laskeutuvat. Kun hymyilette, on silmäkulmissanne kolme, neljä poimua. Kun nauratte, on niitä kuusi. Väliin olen laskenut melkein seitsemän. Mutta nyt en voi niitä laskea. En ole milloinkaan lukenut kirjoja. En osaa lukea. Mutta Nelisilmä opetti minulle paljon asioita. Ja hänen omista silmistään luin levottomuuden, jonka herättää kaipaus maailmaan. Hänen oli nälkä maailmaan. Ja kumminkin täällä oli hyvää lihaa ja kaloja yllin kyllin ja marjoja ja juureksia, ja usein saimme porcupinien ja luskwa-intiaanien välityksellä vaihdetuksi turkiksilla jauhoja. Silti hänen oli nälkä maailmaan. Onko maailma niin kaunis, että teidänkin on sinne nälkä? Nelisilmällä ei ollut mitään. Mutta minä olen teidän." Hän huokasi ja pudisti päätään. "Nelisilmä kuoli maailman nälkään. Ja jos te eläisitte täällä aina, kuolisitteko tekin saman nälän kalvamana? Tahdotteko tekin paeta täältä maailmaan?"
Smoke ei osannut sanoa mitään, mutta tyttö luki vastauksen hänen suupielistään.
Hetket kuluivat äänettömyydessä, ja nuori nainen taisteli ilmeisesti itseään vastaan, samalla kun Smoke sadatteli itsetiedotonta heikkouttaan, joka sai hänet ilmaisemaan kaipauksensa maailmaan, vaikka se sulki hänen huulensa lausumasta julki toisen naisen olemassaoloa.
Labiskwee huokasi jälleen.
"Hyvä on. Minä rakastan teitä, mutta pelkään isäni vihaa, sillä kun hän suuttuu, hän on hirveämpi kuin vuoristomyrsky. Te olette opettanut minut tuntemaan rakkauden. Tämä on rakkauden tulikoe. Minä autan teitä palaamaan maailmaan."