Smoke havahtui hiljaa ja säpsähtämättä. Lämpöiset pienet sormet koskettivat hänen poskeaan ja liukuivat hänen huulilleen, painaen niitä kevyesti. Sitten hänen ihoaan sipaisi jääkylmä turkki, ja yksi ainoa sana "tulkaa" kuiskattiin hänen korvaansa. Hän kohosi varovasti istualleen ja kuunteli. Leirin sadat susikoirat olivat aloittaneet öiset laulajaisensa, mutta kuitenkin hän saattoi erottaa aivan läheltä Snassin kevyen, säännöllisen hengityksen.
Labiskwee veti Smokea kevyesti hihasta, ja hän arvasi, että nuori nainen tahtoi häntä seuraamaan itseään. Hän otti mokkasiininsa ja saksalaiset sukkansa käteensä ja ryömi ulos lumeen makuumokkasiinit jalassa. Hiipuvan leiritulen takaa Labiskwee viittasi häntä pukeutumaan päällystamineihinsa, ja Smoken noudattaessa kehoitusta nuori nainen palasi telttaan, jossa Snass nukkui.
Smoke tunnusteli kelloaan ja havaitsi sen olevan yksi yöllä. Labiskwee palasi ja johdatti hänet pimeän, nukkuvan leirin halki. Niin kevyesti kuin he kulkivatkin, narahteli lumi heidän mokkasiiniensa alla, mutta sen vaimensi koirien ulvonta.
"Nyt voimme puhua", sanoi Labiskwee, kun äärimmäinen leirinuotio oli jäänyt puolen mailin päähän taakse.
Ja nyt vasta Smoke havaitsi, että Labiskweella oli kantamus sylissään, ja hän erotti siinä lumikenkänsä, pyssyn, kaksi patruunavyötä ja makuusäkkinsä.
"Olen järjestänyt kaiken", sanoi Labiskwee onnellisesti naurahtaen. "Kaksi päivää olen kerännyt tänne varusteita. Täällä on lihaa, jauhoja, tulitikkuja ja sukset, jotka liukuvat mainiosti hankiaisella, ja jos ne rupeavat upottamaan, kannattavat kyllä lumikengät. Oi, minä olen tottunut liikkumaan lumessa, ja pääsemme kyllä nopeasti eteenpäin, rakkaani."
Smoke ei vastannut. Se, että Labiskwee oli järjestänyt hänen pakonsa, oli riittävän hämmästyttävää, mutta se, että hän oli aikonut seurata häntä, meni yli hänen odotustensa. Tietämättä, mitä hänen oli nyt ensiksi tehtävä, hän otti lempeällä väkivallalla Labiskweelta tavarat, yhden kerrallaan. Hän kiersi käsivartensa nuoren naisen ympärille ja veti hänet puoleensa, mutta ei tietänyt vieläkään, mitä tekisi.
"Jumala on hyvä", kuiskasi Labiskwee. "Hän on antanut minulle puolison."
Smokella oli kumminkin kylliksi voimaa olla ehdottamatta, että hän pakenisi yksin. Ja ennen kuin hän ennätti sanoa mitään, hän näki valoisan ulkomaailman ja auringon-maiden muistojensa kalpenevan ja katoavan.
"Me palaamme leiriin, Labiskwee", sanoi hän. "Te tulette vaimokseni, ja jäämme elämään ainiaaksi tänne peurakansan keskuuteen."